"He's There All the Time"

Päivää sinne ruudun toiselle puolelle ja hyvää sunnuntai-iltaa vaan kaikille! En ole täysin varma miten olette tänne mahtanet eksyä, mutta veikkaan kuitenkin Demi.fi:n novellit-osiosta löytyvää topicia tai sitten Googlea. Ihan sama se on, tervetuloa nyt kuitenkin!
Perustin tämän blogin omaa novelliani varten jolle on viime aikoina kinuttu sydäntä särkevän paljon jatkoa että ärsyttää ja jätin tarinan vieläpä kesken vaikkei olisi pitänyt. Olin miettinyt juonenkin tarpeeksi pitkälle, mutta koulu ja kiire omassa yksityiselämässä hankaloittivat asiaa ikävästi (vieläkin, mutta yritän kestää kiireen)
Mutta on tapahtunut ihme: palasin tarinani ääreen koska mieleni teki niin kovasti jatkaa tätä tarinaa. En millään haluaisi jättää mitään tarinaani kesken ja joidenkin novellieni alkuosat poistuivat koneeltani kun minulle päivitettiin windows 7 koneelle. Ärsytti jälkeenpäin tajuttuani ettei joitakin tekstejäni enää löytynyt ja siitä se tauko vissiin alkoikin. Innostus vähän kuin lakkasi, samalla myös masennuin.
Monen monta kertaa olen kertonut faneille jatkavani tarinaa, mutta silti en ole sitä tehnyt. Hävettää ihan älyttömästi! Aina kun olen aikomassa kirjoittaa, tajuan etten millään ehdi vaikka pitäisi. Yläasteen viimeinen vuosi pitää kiireisenä ja yksityiselämäni on niin hankalaa käsitellä että omalle ajalle jää tuskin aikaa. Rakastan edelleen kirjoittamista!
Musiikkia kuunellessani eilisiltana, päätin että jatkan ainakin yhtä tarinaani eteenpäin, oli aikaa tai ei. Minulle tuli tajuton halu jatkaa kirjoittamista. Minua häiritsi myös oma käytökseni, että jätin tarinani pahasti kesken niiden lukijoiden kannalta katsoen jotka todella tuntuvat pitävän kirjoituksistani.
Oikeasti, kiitos niille jotka antavat minulle anteeksi. Ja anteeksi pyydän niiltä uudelleen, jotka eivät anteeksi tätä anna.
En tajua itsekään kuinka iloiseksi teidän kommenttinne ovat minut tehneet. Olin aivan otettu ja imarreltu niitä lukiessani, että tuli melkein itku. Harmittaa näin jälkeenpäin etten saanut lukea ihania kommenttejanne uudestaan saadakseni lisää potkua pesään, mutta niistä huolimatta päätin että jatkan.
Iloksenne voin ilmoittaa, että luin kaikki 88 sivua Loving My Devil Boy-tarinaani läpi ja muokkasin kaikki omasta mielestäni häiritsevimmät kohdat mielestäni paremmiksi ja yritin korjata kirjoitusasua alusta loppuun tehdäkseni tarinasta selvemmän ja helpomman lukea. Tarinassa huomasin myös vähän sekavuutta, joten olen yrittänyt sitäkin piirrettä korjata mahdollisimman paljon parhaani mukaan.
Tarinaa lukiessani nauroin itsekseni tarinalleni ja sen epäloogisille kohdille + kertojan/päähenkilön tavasta kertoa tarinaa puhekielellä, joten päätin että poistan tarinasta kohtauksia, lauseita ja repliikkejä, muokkasin kaiken uusiksi ja jotkin kohdat poistin ihan kokonaan. Myös kirjoitustavan ja mahdolliset kirjoitusvirheet korjasin sen minkä huomasin.

Tämä luomani novelli julkaistiin ensi kertaa Demin novellit-osiossa joskus vuosi tai puolitoista vuotta sitten ja olin aivan äimistynyt kommenttien määrästä. Jatkoin tarinaa lukijoiden voimalla pitkälle, kokonaisuudessaan 88 sivua (korjattuani tarinaani on tullut yli 90 sivua) ja sitten se jäi kesken. Minulla oli monta novellia samaan aikaan uunissa ja jokaiseen piti saada kirjoitetuksi jatkoa. Hankalaksihan se tuli, vielä hankalammaksi kävi elämäni joten innostus hävisi ja novelleiheni ilmaantui hiljaisuus. Ihmisiä kävi edelleen kommentoimassa, pyytämässä jatkoa ja jotkut pyysivät tarinan alkua takaisin demiin, sillä demitädit olivat mitä ilmeisemmin käyneet poistamassa novellieni alkuosia joiden viestimäärä oli käynyt täyteen. Toisaalta taas tulin miettineeksi, että novellini poistettiin myös ehkä siitä syystä, että käytin tarinassa niin karkeaa puhetapaa hahmojen keskustellessa toisilleen, että en ihmettele jos jotakuta kauhistutti.
Tarinaa lukiessani vaivuin kirjoittajana itse takaisin tarinani syvyyksiin ja sain innostukseni tosissani takaisin ja korjailin innoissani kohtia paremmiksi. Muistot, se iloinen tunne kun kirjoitin tarinaani juoden colaa ja saaden yhtäkkiä kirjoittaessani lisää älynvälähdyksiä. Ja tunne, kun tarinani otettiin todella hyvin vastaan Demin foorumilla, että en olisi ikinä osannut sellaista odottaa.
Kulutin aika suuren osan vapaa-ajastani tarinaa kirjoittaessani ja joskus jopa koulussakin mietin hyviä juonenkäänteitä tai juonenkulkua itsekseni tunneilla. Olin aivan innoissani itsekin, tuntui kuin olisin ollut yksi tarinan lukijoista!
On oikea ihme, että olen palannut tämän tarinan pariin tällä tavoin. Yleensä en kehtaa lukea vanhoja tarinoitani, koska minua hävettää tapani kirjoittaa, mutta tätä lukiessani en tuntenut sellaista. Minua harmitti ihan kauheasti, että olin jättänyt sen sillä tavalla kesken, sillä tykästyin tarinaan ihan kamalasti, silloin ja nyt. Minulla oli aina joku pakkomielle jatkaa sitä.

Olen aina miettinyt, jopa kaiken tämän kiireen keskellä että "jatkanpa tarinaani seuraavalla lomalla", mutten ole silloinkaan voinut, koska minut tyrkätään pois koneelta. Aina silloin tällöin saan halun kirjoittaa tätä tarinaa, mutta juuri silloin olen jossain muualla kuin oman koneeni ääressä. Ja se halu jää samassa siihen.

Haluan kiittää teitä kaikkia lukijoita, niin äänessä ilmoittautuviakin kuin äänettömiäkin lukijoita siitä että luitte/luette novelleitani vaikka olen näin vastuuton. Itkettää huomata, että tämän kaiken ajan jälkeen olette yhä paikalla lukemassa. Itkettää tajuta, että teidänkaltaiset ihanat ihmiset lukevat tämän hyypiön onnettomia tekstejä, vieläkin. Vieläkin kuulen tämän kaiken kuluneen ajan jälkeen toiveita että "voitko jatkaa tarinaasi?" ja "milloin kirjoitat jatkoa?". Niistä tuli aina niin surumielinen olo ollessani tauolla tarinoideni äärestä, sillä ajattelin että minulla ei ehkä ole enää aikaa tälläiseen.
Toisin taisi käydä. Tässä sitä nyt ollaan, loin vihdoin lupaamani erillisen blogin tälle tarinalle ihan vain teidän iloksenne. Demiin en näitä tekstejä enää uskalla tunkea, etteivät foorumin valvojat kauhistu sanankäyttöäni eikä kenenkään tarvitsisi enää harmitella tarinasta puuttuvaa alkua tai välistä puuttuvia pätkiä.
Tänne tungen kaiken tarinastani.

PS. vain jos niitä lukijoita vielä on, en haluaisi tyrkyttää sellaista tekstiä nettiin jota ei lueta! :D

Kiitos teille kaikille. Rakastan teitä ♥