"Ensitapaaminen"

Huoneen ovi paiskautui auki. Joku rämppäsi valoja kiinni ja päälle, päästäen huoneeseen hilpeän iloisen äänen, jonka olisin mielelläni sulkenut kuin herätyskellon.

”Huomenta, typykkä!”, Paula hyppeli ympäri huonetta, tarttui peittoni reunasta ja repi peittoa pois päältäni.

Hapuilin unisena peitosta kunnon otetta ja vedin peiton takasin.

”Vielä viis minsaa...”, sanoin käheästi.

”Ei ku nyt, sä oot nukkunu tarpeeks”

”Paljo kello on?”

”Sen verran että saat herätä”

”Eli?”

”Puol kakstoista”, Paula vastasi ja repi peiton päältäni. ”Ylös nyt! Me lähdetää iha just!”

Nousin hitaasti istumaan, venytin selkääni ja käsiäni ja räpytin silmäni auki. Paula nousi sängylleni ja rupesi hyppimään metrin hyppyjä.

”Ylös ylös ylös!”, hän sanoi.

”Älä riko!”, nauroin, tartuin häntä jaloista ja vedin hänet persukselleen sängylle. Paula nauroi ja kierähti sängystä alas lattialle.

”Joo, puen eka”, sanoin haukotellen uudestaan, nousin seisomaan ja astelin kohti vaatekaappia. Paula hyppelehti keittiöön laittamaan minulle aamiaista. Olin aika onnekas että sain tollasen pirteän kämppiksen.

Valitsin päälleni mustavalkoruudullisen topin jossa oli korsetti samassa ja tummat farkut johon ripustin metalliketjuja reinoille. Solmin pehmeän mustan polyesterihuivin hiuksiini rusetille ja vilkaisin peiliin. Ihan hyvältä näyttää, minun mieleeni ainakin.

Viimeistelin kasvoni peilin edessä, niillä aineilla mitä naiset käyttävät päivittäin ja joutuvat pulittamaan niistä ainakin 15 euroa kappaleelta. Kävisin nopeasti vessassa pesemässä hampaat ja palasin takaisin, Paula oli juuri tulossa keittiöstä kun saavuin takaisin huoneeseen harjaamaan hiuksiani.

Paula tuli takaisin ovelle ja koputti.

”Näytäs mulleki sitä sun uutta lookkia”, hän kehotti. Käännyin katsomaan häntä, Paula vetäisi henkeä.

”Niin kuin Juha sanoisi, sä näytät ihan mallilta!”, Paula hihkaisi. ”Ihanat vaatteet, noi sopii sulle just täydellisesti!”

”Kiitos kiitos, nyt loppu se imartelu”, naurahdin. Olin valmis, työnsin Paulan ulos huoneesta ja menimme keittiöön. ”Mitäs sä oot laittanu?”

”Munakokkelia”, Paula nauroi ja iski silmää. ”Lautasella valmiina”

”Paula rakas, mä niin toivon ettet sä tehny sitä iha vaa kaksmielisyyttäs”, naurahdin. Paula iski silmää uudestaan.

Istuuduin pöydän ääreen ja söin Paulan munakokkelin sen aikaa, kun Paula innostui minun ansiostani katsomaan itselleen toiset, paremmat vaatteet. Hän halusi olla yhtä hyvännäköinen kuin minä. Hän oli, minun mielestäni.

Mutta hän ei uskonut minua.

Sain kokkelin syötyä, vein lautasen tiskikoneeseen. Paula ryntäsi huoneestaan, uusi tyylikkäämpi vaatetus päällään. Musta hihaton toppi jossa oli spagettiolkaimet ja vatsan kohdalla ruusun kuva ja vaaleat pillifarkut jotka sopivat hänelle kuin nakutettu. Korvissa roikkui kiiltävän mustat sydänkorvikset ja kaulassa oli paksu hopeinen ketju.

”Tadaa!”, hän levitti kätensä ilmaan pirteästi. ”How do i look?”

”Dita von Teeseltä”, hymyilin hänelle leveästi. Paulan kädet lösähtivat alas.

”Enpäs, sano rehellisesti”, hän käski.

”No okei, sä näytät Angelina Jolielta”, myönsin virnistäen ja menin pukemaan tennarini jalkaan. Paula kohotti kulmakarvojaan ja huulilla oli puolikas hymy.

”Älä pilaile”, hän sanoi. Kohotin oikean kulmakarvani ylös ja katsoin häntä vakavalla katseella.

”En toki”, sanoin ja iskin hänelle silmää. Paula tuli luokseni ja läpsäisi minua leikillä käteen.

”Saakeli sun kanssas, mokoma playboy”, hän nauroi ja puki converset jalkaansa. Kävin huoneessani pakkaamassa mustan isokokoisen tekonahkasta tehdyn laukkuni ja nappasin sen mukaan. Paula oli tajunnut tehdä saman jo aikaisemmin herätessään, mutta hän valitsi pienemmän ja tummanpunaisen. Kaikki tarvittava piti ottaa mukaan: lompakko, kännykkä, hiuskampa, peili ja muut.

Paula aukaisi oven ja ryntäsi alasvieville rappusille toisin kuin minä jäin hitaampana osapuolena sulkemaan oven ja kävelin kierrerappuset rauhallisesti alas. Melkein odotin, että Paula olisi kierinyt rappuset alas kun meno kerran oli noin vauhdikasta ja pirteää.

Päästyäni alas Paula tarttui minua kädestä vetäen käsikynkkään ja rupesi vetämään nopealla vauhdilla.

”Sitten keskustaan!”, hän sanoi iloisesti. ”Saat auttaa mua valitsemaan oikeat vaatteet”

”Autan sua mielelläni niiden alusvaatteiden kanssa”, heitin hänelle vitsillä.

”Mä voin kattoo sulle sit ne bokserit”, Paula heitti takaisin.

”Yritä onnees muru, en kuitenkaa usko että pääset pukuhuoneesta ulos ku meikä vahtii sun vaatteiden vaihtoo siel sisällä”, virnistin. Paula revähti nauruun.

Paula sai melkein sydänkohtauksen nähdessään Jyväskylän kävelykadun. Se oli täynnä isoja kauppoja jotka odottivat asiakkaita. Hän veti minua joka suuntaan innokkaasti, ei voinut päästää minua katsomaan omia juttujani edes minuutiksi vaan halusi minut ikiomaksi makutuomarikseen. Etenkin vaatekauppojen ilmetessä tuli tämä esille, heti kun hän löysi jotain niin hän ryntäsi sen kanssa pukukoppiin ja testasi sen.

Sain onneksi itsekin aikaa katsoa itselleni vaatteita jotka olivat mieleeni. Löysimme paljon hyviä vaatteita ja koruja, yhteensä vaateostoksiin meni 120 euroa kummaltakin. Anttilan top-tenissä oli ihanan halpaa minun makuuni, Paula taasen tiiraili kosmetiikka-osastoa hyvin innokkaana.

Kävelykadulla saimme viettää ihanaa aikaa, tehden löytöjä niin suurista kuin pienistäkin kaupoista. Lisää tavaraa kotiin ja niitä kertyi sen verran että edes minun laukkuuni ei enään mahtunut vaan piti kantaa loput pussit käsissä.

Rahaa oli vielä lompakossa, mutta tilillä vielä enemmän. Ahkera kesätyö kannatti, säästäminen myös. Tässä oli palkkio: taivas.

Emme huomanneet lainkaan kuinka nopeasti aika kului, oli niin paljon ostettavaa. Aurinko oli jo laskemassa, mutta oli lämmin ja vielä valoisaa. Suomen kesä on valoisa ja lämmin, niin myös öisin.

Paula nykäisi minua kädestä ja viittasi minua katsomaan erääseen pudiin kävelykadun lähettyvillä. Katu vei poispäin kävelykadulta, mutta se näytti houkuttelevan siistiltä.
Sisään meni pari hyvännäköistä ruskeatukkaista poikaa, tummat farkut jalassa ja eriväriset t-paidat päällä. Sieltä kuului menevää musiikkia kävelykadulle asti. Hyvää rock-musiikkia.

”Käydäänkö katsomassa?”, Paula kysyi kiinnostuneena. Kohautin olkapäitäni, katsoin pudia hieman epäröiden.

”Uskallatsä mennä miesten keskelle?”, kysyin.

”Jos ne on hyvännäköisiä niin sitten kyllä”, Paula sanoi iskien silmää. Hän lähti lähes kiireellä vetämään minua kyseistä baaria kohti ja oli juuri aukaisemassa sen oven ennen kuin ehdin epävarmana pysäyttää hänen ajatuksensa.
"Eihän me olla edes täysikäsiä", sanoin epävarmana ja kurtistin kulmiani mietteliäästi. Paula naurahti kevytkenkäisesti.
"Ei ollakaan, mutta eihän ne sitä näe!", hän sanoi avaten ovea ja veti minua sisään. "Kokeillaan onneamme"

Kukaan ei erityisemmin jaksanut kiinnittää meihin huomiota, vain baarimikko vaivautui vilkaisemaan. Hymy levisi hänen kasvoilleen, kenties näky oli jotenkin hyvä tai jotain muuta?

Paikka oli viihtyisä, siellä oli aika moni pöytä jo varattu jätkäporukoille, tuskin ketään tyttöä löytyi kuin pari kahdesta pöydästä jätkänsä ja tämän kavereiden kanssa.

Tilan keskellä oli leveä, paksu valkoinen pylväs jonka ympärillä oli puisia pieniä pöytiä ja tuoleja. Seinien vieressä oli kivoja sohvapöytiä. Seiniin oli maalattu tummia shakkilaudan ruutuja tuomaan tunnelmaa, puisessa lattiassa oli jälkiä joita ei saanut pesemällä irti.

Valaistus oli hieman himmeä, mutta siellä näki katsoa minne meni. Ulko-oven vieressä oli leveä ikkuna josta näki pudiin saapuvat ihmiset oikealta. Ikkunaan oli merkitty paikan nimi siistillä ja isolla fontilla. ”Rollin' Pud”

Paikka antoi minulle todella kivan ensivaikutelman. Minun mieleeni.

Varasimme paikan melkein nurkasta, sohva teki kulmikkaan puolikuun ja sen keskellä oli nelikulmioinen pöytä.

Vastakkaisessa seinässä oli kello, joka näytti puoli kahdeksaa. Ilta oli vielä nuori.

Paula meni tiskille ja tilasi meille siideriä jäillä, emme uskaltaneet maistaa mitään muuta. Halusimme vain nähdä minkälainen tämä paikka on.

Tai sitten Paula halusi etsiä täältä itselleen heilan.

”Hei, tsekkaas toi”, hän vinkkasi minulle palatessaan takaisin lasien kanssa ja osoitti yhtä tummahiuksista rokkaripoikaa. ”Vähä toi on nami”

Kohotin kulmiani ja katsoin Paulan kuolaavaa ilmettä huvittuneena.

”En kommentoi”, katsahdin pikaisesti poikaa ja siirsin katseeni pian pois. ”Ihan kohtalainen, kai”

”Älä viitti, tää oon oikee jätkätaivas!”, Paula virnisteli. ”Kato ny!”

Katselin ympärilleni, en löytänyt ketään mieleistä. Kaikki ihan hyvännäköisiä, mutta kukaan ei painautunut mieleeni.
Silmäni kohdistuivat Paulan tuomiin siiderilaseihin ja nyökkäsin niihin päin.
"Saako täältä alaikäsetkin?", kysyin vaihtaen puheenaihetta toinen kulma koholla. 
"Ei edes kysynyt henkkareita", Paula sanoi virnistellen. "Kunhan ostaa"
"Jaahas", sain naurahdettua.

”Eiks toi blondi tuol oo just sun tyyppinen?”, Paula kysyi vinkaten ja viittasi ikkunan edessä olevaan pöytään jossa istui pari kolme rokkaria. Pudistin päätäni.

”Eip”, vastasin naurahtaen. ”Paula, eti sä vaan ihan rauhassa”

”No mutku---no hö”, Paula valitti, luovutti ja katseli taas ympärilleen etsien uusia kuolaamisen kohteita. Mutta tuo tummahiuksinen varasti Paulan katseen melkein koko ajan.

Ihmisiä alkoi tulla pikkuhiljaa sisään, paikka alkoi täyttyä. Huomasi, että tämä oli suosittu paikka varsinkin rokkareiden ja emojen keskellä. Aika alkoi kulua, Paula rupesi kommentoimaan entistä enemmän jätkien perään. Minä vain naurahtelin ja katselin kun hän kuolasi.

Baarin ovi kävi taas, montakin kertaa. Sisään tuli 11-henkinen poikaporukka josta jokainen tsekkasi baarin katseellaan läpi.

Musta nahkatakki, mustat nahkahousut, joillakin musta huivi ja useimmilla mustat nahkahanskat. Porukasta löytyi niin blondeja ja tummahiuksisia, yksi punapää jopa!

Mutta mieleeni painui se lyhythiuksinen kikkarapää, jonka hiukset oli muotoiltu pienehköön pompadouriin, mutta hänen kihara tukkansa ei tehnyt siitä kovin onnistunutta, mutta uudenlaisen, suloisen kampauksen joka sopi hänelle täydellisesti. Sysimusta kiiltävä tukka, kiharat näyttivät hurjan söpöiltä ja viehättäviltä hänen päässään. Hänellä oli hurjan vaalea iho ja silmät olivat niin siniset, että näin ne baarin toisesta päästä niin selvästi, että melkein tuntui kuin hän olisi seissyt aivan minun silmieni edessä.

”Jossu, eiks tuo oo se...Devil's sons?”, Paula arvaili madaltaen ääntään kuiskaukseksi. Nahkavaatetuksesta ja pudin asiakkaiden varovaisista katseista päätellen mahtoi ollakin.

En kuullut, katseeni seurasi tuota 175 senttistä hoikkaa, hurmaavaa ja coolin näköistä rebeliä. En saanut katsettani irti hänestä, vaikka olisi pitänyt.

Hän katsahti ympärilleen kuin etsien jotain. Tai ehkä vain tarkkaili tänkertaista ympäristöä?

Hänen katseensa liukui pitkin pudin tilaa melko nopeaan tahtiin. Ja samassa ne silmät lukittuivat minun kohdalleni. Ne sinisestä loistavat silmät tuijottivat suoraan minuun.

Eikä hänkään siirtänyt katsettaan muualle.

Hänen takanaan oleva jätkä työnsi kikkarapäätä edemmäs kohti vapaana olevaa pöytää, pylvään takana lähellä baarin tiskiä, lähellä meitä.

”Älä jäädy siihen, jono kulkee!”, jätkä oli sanonut tälle. Mustahiuksisen oli pakko irrottaa katse minusta ja katsoa eteensä mihin astui. Mutta heti kun hän pääsi istumaan naama minuun päin, hän ei siirtänyt katsettaan minusta.

”Miks kukaan ei heitä niitä ulos?”, Paula ihmetteli, äänessään pala inhoa.

En saanut sanotuksi mitään, minä vain katsoin häntä ja hänen sinisiä silmiään ja hurmaavia kasvojaan.

Paula heilutti kättäni kasvojeni edessä, hätkähdin hereille transsistani.

”Haloo? Jossu? Mikä sul on?”, hän katsoi minua ihmeissään. ”Joku on selvästi hypnotisoinu sut”

”Kunpa oliski...”, huokaisin ja katsahdin siihen pöytään vielä kerran. Poika oli siirtänyt katseensa pöydän ääressä istuvaan blondiin jotenkin laimeasti, tyhjästi. Blondi sanoi jotain hauskaa, porukka revähti täyteen nauruun.

Mutta hän. Hän ei nauranut, vaan suu levisi ihanaan, maailman ihanimpaan hymyyn jonka olin koskaan eläissäni nähnyt. Hänellä oli varsinainen Pepsodent-hymy.

Ja nyt se katse siirtyi takaisin minuun, hymy haihtui hitaasti pois. Tunsin sydämeni nopeuttavan tahtiaan, vuodattavan enemmän verta raajoihini. Kasvoni tuntuivat epämiellyttävän kuumilta, mieleni teki mennä ulos viileään hakemaan happea.

Mutta en kyennyt pakenemaan noilta silmiltä mihinkään. Halusin jäädä niiden kohteeksi. Halusin hänen katsovan minua noilla silmillään.

Miten yksi mies voi olla samaan aikaan noin hurmaava, houkutteleva, mutta silti jollain tavalla vaarallinen?

Paula tönäisi minua, heräsin taas.

”Älä kato sinne!”, hän käski. ”Tai ne kiinnostuu”

”Jo-joo, anteeks”, sanoin nopeasti ja laskin päätäni alemmas pöytään päin.

”Älä vaan sano, että nyt sä löysit jonku komistuksen tosta porukasta”, Paula katsoi minua vakavasti. Nostin päätäni katsoen häneen ja pudistin kiireisesti päätäni.

”Ei,ei ei ei ei, en tietenkään! Mä vaan ihmettelen!”, yritin selittää.

”Mitä muka?”, Paula kysyi.

”No sitä mitä kysyit”, vastasin. Laskin katseeni siiderilasiini joka oli jo melkein tyhjä. ”Että mitä ne tekee täällä”

Paula katsoi minuun hetken vakavasti, mutta loppujen lopuksi veti selityksen täydestä.

”Sen mäki haluaisin tietää. Eiks kukaan tunnista noita?”, Paula ihmetteli ja mulkaisi porukkaa. Sitten hän katsahti taas ruskeahiuksista poikaansa baaritiskillä ja hymy levisi hänen huulilleen.

”Jossu, tiiätsä mitä?”, hän sanoi minulle. Nostin katseeni siiderilasista takaisin häneen. ”Mä käyn pokaamassa ton”

Paula nousi seisomaan ja lähti keikuttelemaan kohti ruskeahiuksista pojua. Katsoin hänen menoaan ja kuinka hän meni pojan viereen.

Ja heitti tälle suloisia iskulauseita josta poika tykkäsi heti.

Hymähdin ja siirsin katseeni takaisin lasiin. Join lasin loppuun ja samalla vilkaisin taas tuon jengin pöytään.

Koko porukka katsoi minun suuntaani.

Meinasin purskauttaa juomat suusta ulos, mutta sen sijaan nielaisin ne väärään kurkkuun ja rupesin yskimään kuin tukehtumisvaarassa oleva urpo.

Poikaporukka hekotteli pöydän ääressä ja vilkaisivat mustahiuksista. Hän taasen mulkoili pahaenteisesti vieressään istuvaa blondia joka selvästi heitti läppää minusta kun noin paljon minun suuntaani katseli.

Tunsin ahdistuvani, heidän jatkuva vilkuilunsa alkoi pelottaa. Vilkaisin tiskille Paulan suuntaan, hänellä tuntui menevän hyvin eikä hän huomannut mitään. Hän hymyili niin iloisesti, etten raaskinut mennä pyytämään häntä mukaan kotiin. Nappasin laukkuni ja ostoskassini ja yritin kävellä rauhallisena ovelle.

Perääni vihelleltiin useampi kerta, joku vieläpä kommentoi äänekkäästi.

”On tolla ainakin hyvä perse”

Ovi sulkeutui hyvin pian sen kommentin jälkeen, piilouduin kadun vasemmalle puolelle, toivoen ettei kukaan heistä tulisi ulos perääni.

Hengitin syvään ja odotin kasvojeni viilentyvän kesäillan viileässä ilmastossa.

Mutta lysähdinkin istumaan seinää vasten, jalat pettivät alta. Peitin kasvoni käsiini ja yritin rauhoitella hengitystäni, joka oli nopeutunut uhkaavasti kun edes mietin häntä.

Ovi kävi.

Hän vilkaisi ympärilleen ja huomasi minut istumassa. Hän ei sanonut mitään, vaan käveli hitaasti ja rennosti lähelle minua.

Hän veti taskustaan tupakka-askin, veti yhden tupakan esiin ja vilkaisi minuun samalla kun asetti sen suupieliinsä.

”Haluutsä?”, hän kysyi poikamaisen matalalla äänellä. Hänen äänensä oli liian seksikäs suomen kieltä puhuvalle. Nostin pääni käsistäni ja vilkaisin häneen, samassa tajuten punastuvani uudestaan ja entistä pahemmin.

Sydän heitti volttia kun näin hänen seisovan siinä lähellä. Hän katsoi suoraan silmiini, laski päätään pari astetta alemmas ja työnsi askia enemmän minuun päin.

Olin polttanut vain yhden ainoan kerran ja siihen se sitten jäikin, en tykännyt yhtään. Mutta häntä katsoessani tunsin kestäväni minkä tahansa muun kuin oman sydämeni ja hänen silmänsä.

Nappasin askista yhden tupakan, poika sulki askin ja työnsi sen takaisin taskuunsa. Hän tuli vierelleni ja liukui tiilistä seinää vasten vierelleni istumaan. Hän veti toisesta takin taskustaan esiin harmaapohjaisen zipon jossa oli mustia pääkallon kuvioita. Hän sytytti huulillaan sojottavan tupakkansa pää hieman kumarassa, etusormi ja keskisormi pitäen myrkkytikkua paikallaan ja pari mustaa kiharaa osoitti alaspäin kohti hänen otsaansa. Hän sai sytytettyä omansa, asetti tulen omalleni ja sulki zipponsa tunkien sen takaisin taskuunsa.

Hän veti tupakan huuliltaan ja puhalsi savut kevyellä puhalluksella ulos. Olin saada sydänkohtauksen.

Jumalauta mikä jätkä.

Hän asetti röökin takaisin huulilleen ja käänsi päänsä minuun. Puhalsin savut ulos, samalla katsoen viistosti häneen.

”Näytät olevan uus näillä main”, hän sanoi hetken hiljaisuuden kuluttua.

”Hyvin arvattu”, vastasin yrittäen esittää rauhallista ja piilottaa sisälläni tapahtuvat paniikit. ”Mistä huomasit?”

”Kukaan paikallinen tuskin uskaltaa tulla Rollin' Pudiin, tunnettu pimeistä puuhistaan”, hän vastasi.

Paula on sinkkutyttö ja niin olin kyllä minäkin. Ainakaan minä en valinnut kohdetta, joten vika ei ole minun.

”Mitä sä sitten teet siellä?”, kysyin häneltä. En saanut vastausta kysymykseeni.

Hän puhalsi savut ulos ja tupakka oli taas suussa. Hän puhui rööki suussaan.

”Sun kannattais olla vähä varovainen keitä kattelet”, hän sanoi minulle. Hän katsoi suoraan minuun, ne silmät olivat niin ihanat läheltä katsottuina. Niin hurmaavat ja yhteensopivat tuohon persoonaan, ulkonäköön.

”Sä siis todella kuulut siihen jengiin”, siirsin katseeni hänestä pois, sydän ei kestänyt niitä silmiä enempää.

”Oot jo kuullu?”, hän hymähti. ”Nopeesti levii negatiiviset asiat uusien korviin”

Hetken hiljaista, puhalsin savut ulos.

”Miks te teette niin?”, kysyin hiljaa melkein kuiskaten. Hän katsoi minuun epäröiden ja samalla tarkkaillen. Hän pudisti päätään.

”Ei me mitään tehdä”, hän vastasi piilotellen. ”Muuta ku chillaillaan”

”Muiden kustannuksella”, pistin perään. Hän katsoi minuun huvittuneena.

”Sä voit toki yrittää ottaa siitä selvää jos uskallat”, hän sanoi minulle ovela ja poikamainen hymy huulillaan. Hymy levisi huulilleni.

”Mikä sun nimi on?”, kysyin häneltä, samalla säikähtäen tungettelevuuttani.

Hän oli taas hetken vaiti, siirsi katseensa polviinsa ja veti tupakan suusta.

”Samuel”, hän vastasi matalalla ja tummalla äänellä. Se oli kuin murinaa joka meinasi juuri ja juuri pysäyttää sydämeni.

”Entä sinä?”, hän kysyi kääntyen katsomaan taas minua. Hymyilin hänelle ystävällisesti.

”Johanna”, vastasin hieman ujosti.

Lopun aikaa istuimme katsellen toisiimme, kysellen toisistamme jotain. Ei hän niin paha voinut olla. Ihan mukavalta hän vaikutti...kypsältä ja aikuismaiselta, coolilta ja rennolta.

”Kerro jotain ittes--”, hän oli kysymässä minulta samalla kun minä sammutin tupakkaani jalkani alle. Ovi kävi taas, Paula tuli ulos.

”Jossu!”, hän melkein kiljaisi nähdessään minut yhden niiden jengiläisen vieressä. Hän hätääntyi, tuli luokseni ja veti minut ylös siitä. Hän vilkaisi Samueliin säikähtäneenä, pitäen tätä vastenmielisenä.

”Paula, ei sul oo mitään hätää”, sanoin hänelle.

”Nyt vittu lähetään täältä helvettiin, ton porukat meinas käydä mun päälle!”, Paula melkein kiljui hätääntyneenä ja osoitti Samuelia. Vilkaisin tätä miettien miten reagoida. Hän ei ollut moksiskaan asiasta, nousi seisomaan ja sammutti tupakkansa.

”Mitäs oot noin panettavan näkönen”, Samuel sanoi laimeasti.

Paula lähti vetämään minua pois, minä taas yritin katsoa taakseni jäävään Samueliin vielä muutaman kerran.

Mitä hän juuri sanoi?

Esittikö hän päästäkseen lähelleni?

Samuel jäi katsomaan perääni, vilkuttamatta. Hän meni takaisin Rolliniin, kuin mitään ei olisi tapahtunut.