Väsynyt vittuilija

Samuel ei tullut sinä yönä. Kukaan heistä ei tullut. Aloin tuntea itseni jo säälittäväksi tuijottaessani pitkään valkeaa, tasaista ja yksitoikkoista kattoa. Silmiin koski, ja ne vuotivat. Niiden räpyttely oli tiheentynyt entistä tiheämmäksi ja jouduin vetämään syviä hengenvetoja niin, että päähän koski.
Viereisestä huoneesta kuulunut iloinen bilemusiikki ei parantanut oloani tippaakaan. Tunsin olleeni siihen kaikkeen aivan poikki, mutta tiesin samalla ajaneeni itseni tähän tilanteeseen, joten minun piti se suosiolla kestääkin.
Huoneeni ovi paiskautui aivan yhtäkkiä auki ja olin pompahtaa sängyltä pystyyn säikähdyksen voimasta. Paula jorasi Sak Noelin tahtiin kunnon aurinkolasit päässään ja aurinkoisen häikäisevä hymy huulillaan.
"Wake up, sweetheart! Aika nostaa perse lakanoista!" Paula hymyili iloisesti luullen, että olisin ollut jotenkin iloisella päällä.
Nousin ärsyyntyneenä, silmät punaisena istuma-asentoon ja tuijotin Paulaa mahdollisimman murhaavalla katseella. Paula hämmentyi ilmettäni, nosti lasit silmiltään hiustensa päälle, ja vilkuili sitten varovasti huonetta.
"Onko kaikki hyvin?" hän kysyi.
"Suljetko sen stereon?"
"Miksi sulkisin?"
"Sulje nyt vaan"
"Miksi? On päivä"
"Ole kiltti"
"Hyvä on, hyvä on", Paula myötäili kummastuneena. "Valvoitko sä taas? Jossu, toi ei tee sulle yhtään hyvää. Sulla alkaa näkyä mustat silmäpussitkin jo"
"Uusinta muotia, suljetko nyt sen stereon? Pää räjähtää", anelin vielä kerran, tällä kertaa todella ärsyyntyneeseen sävyyn.
"Tiedätkö mitä? Enpä taida sittenkään. Voitko ystävällisesti vaan selittää mistä on kyse?" Paula valitsi sanansa loukkaantuneena. "Hienoa, kun sä et taas kerro mulle asioita"
"Kerro sulle mitä? Sitä, etten mä saa unta kunnolla, ja luulet mun haluavan vaivaavan sillä sun päätä?"
"No hyvin sä tunnuit nukkuvan kun viime yönä kävin sua täällä kattomassa", Paula kohotti kulmiaan alentavasti.
Siinä se tuli. Ajoin itse itseni ansaan, en voinut tästä enempää valittaa. Minun oli pakko elää tämän kanssa, oli pakko kestää.
"Onko sulla Jossu kaikki oikeasti hyvin?" Paula oli taas huolehtivainen itsensä, ja jouduin taas jättämään hänet ilman selitystä tai totuutta.
"On on, ei hätää", nousin sängystä hymyillen hänelle mahdollisimman pisteliästä ja teennäistä hymyä, minkä osasin. Ei ulkoisesti, mutta sisäisesti kaikki koski. Kaikki mitä minä tein, tuntui raskaalta minulle. Viikkoon en ole saanut kunnolla unta, niistä neljän viiden tunnin yöunistakaan en ole ottanut mitään etua. Suurimmilta osin olen vain stressannut järkeni helvettiin.
Tuntui, kuin oikeasta itsestäni ei olisi ollut enää mitään jälkeä.
"Pistä sitä musiikkia kovemmalle, herätetään naapurit", katkera ääni puhui puolestani lipuessani Paulan ohitse taas suihkuun. Paula jäi katsomaan kädet ristissä perääni ja huokaisi raskauttavan syvään.
Olin ihan hemmetin onnekas, että jaksoin edellisyönä vaivautua riisumaan vaatteeni. Paula olisi tivannut minulta vastauksia niin kauan, kunnes henkeni olisi lakannut pihisemästä.

Kittasin kotona loputkin kahvit ja nyt vedin Hannunkin viimeiset purut suuhuni.
"Pysy hereillä. Nyt pysyt hereillä, typerys! Et nukahda", tivasin itselleni silmät puolitiessä uneen. Istuin tiskin takana jakkaralla ja yritin varovasti koskea huulellani kahvin kuumaa pintaa, etten polttaisi kieltäni juodessani sitä.
Kalju, keski-ikäinen mies saapui tiskille häiritsemään, kuola valuen suusta hänen katsoessaan nuuskarasioita ja pullottavaa kylmäkaappia.
"Yks tollanen ja sit tollanen", hän katsoi minua odottavasti osoittaen haluamiaan tuotteitaan. Puoliunissani työnsin hänen eteensä lakupiipun nuuskarasian sijasta, ja tyhjän lasin ilman juotavaa.
"Tuleeko muuta?" kysyin kulmat koholla ja silmät katsoen sekavaan sumuun.
"Öö, nyt meni aika väärin", mies katsoi minua varovasti kummastellen ja etsi Hannua tiskin takaa. "Karhu ja Ettania"
"Etta James kuoli tänä vuonna, sori", naurahdin itsekseni, vaikken tajunnut yhtikäs mitään.
"Siis sitä nuuskaa"
"Ai sitä keltasta? Käy miesten vessassa tsekkaamassa ne kusenkeltaset seinät, etköhän löydä suosikkis"
"Mitä sinä teet?" Hannun ääni sai itseni katumaan näsäviisasteluani, mutta turhautuminen kasvoi entisestään. Hannu asteli takahuoneesta pieni vihreä pyyhe käsillään, jonka hän heitti tiskille ja taputti minua olkapäähän. "Minä voisin jatkaa tästä"
Nousin jakkaraltani juotuani mukistani loput ja jätin sen tiskille. Ovi kävi sillä hetkellä montakin kertaa, mutten jaksanut, pystynyt keskittyä mihinkään. Potkaisin tyhjää laatikkoa hermohöyryt tupruten korvistani ulos ja mieleni teki hajottaa lasipulloja. Teki mieli purkaa se kaikki stressi, turhautuneisuus ja ahdistus.
"Mikä on?" Hannu kysyi takahuoneen oven suulta totinen ilme kasvoillaan. "Et näytä voivan hyvin"
"Voin aivan mainiosti, ei tässä mitään", yritin taas vähätellä tilannettani. "Koeviikko tulossa, hermot vähän kireellä"
"Noinko paljon se suhun vaikuttaa? Ei se yksi koeviikko mikään maailmanloppu ole", Hannu nauroi kuivasti kulmat edelleen koholla.
"Muiden mielestä on, joten kai se on minullekin. Väkisinhän siitä maailmanloppu tehdään. Tulee niin suuri maailmanloppu, että vannon tappavani ja suolistavani ne kaikki vitun zombit, jotka aikoo estää mua nukkumasta tän viikon jälkeen, saatana JUMALAUTA!", kirosin täydestä sydämestä. Hannu tuntui hetken pelästyvän purkaustani, mutta tyytyi nyökkäilemään totisena, kuin tajuaisi jotain.
"Ahaa, tämä kaikki on siis yöunista kiinni", Hannu totesi niin, että melkein uskoin sen olleen jo kysymylause, johon minun olisi pitänyt heittää pari turhautunutta kirosanaa lisää. "Mikset sanonut aikaisemmin?"
"Mä en livistä pelkkien unettomien öiden takia"
"No pidä sitten tauko. Minä voin hoitaa tiskin äärellä työskentelyn, sinä voit käydä vähän happihyppelyllä. Voit lainata mun sätkiä"
Huokaisin syvään hänen vetäessään tummanvihreän kauluspaitansa povitaskusta askin, jonka etiketistä en saanut selvää. En jaksanut edes välittää, vaan vedin heti yhden hänen avatessaan askin.
"Ota toinen", hän naurahti ja heitti minulle sytkärinkin. "Olet ilmeisesti kovassa tarpeessa"
"Kiitti", yritin hymyillä mahdollisimman ystävällisesti vetäessäni toista ja lähdin laputtamaan lähes juoksujalkaa kohti ovea päästäkseni raittiiseen ilmaan selventämään pääni.

Olin asettanut tupakkani jo puolimatkassa suuhun ja aikeissa sytyttää sitä ennen kuin olin päässyt edes ovesta ulos. Raitis ilma tunkeutui sieraimistani keuhkoihin löytäessäni itseni sysipimeästä ulkoilmasta. Vedin kessun suustani ja huokaisin helpotuksesta oven sulkeutuessa takanani.
Sokeä törmäys ja olin vasten seinää.
"Kappas. Nauttimassa heti kiellettyjä aineita kun kääntää hetkeksi selkänsä?"
Pimeässä tunsin itseni suorastaan sokeaksi silmieni punottaessa. Mutta hänet ja hänen mustat hiuksensa erotin pimeästä enemmän kuin paremmin. Syvä pettymys, kateus ja masennus huusi päässäni sanoja.
Mutta selvä vittuuntuneisuus sai minut melkeinpä halveksumaan tätä ja heitä muita.
"Oho, oho! Herra Isoherrahan se siinä! Ja pärinäpojat, terve mieheen!" huikkasin Samuelille ja hänen selkänsä takana seisoville, hämmentyneinä toisiaan vilkuileville jätkille. "Kuis pärisee?"
Samuelia selvästi ärsytti, ja se tieto pani minua lisäämään pökköä pesään.