Samuelin motiivit?

"Hei, anna tänne se! Anna se takasin!" ruskeasilmäinen siilitukka hyppeli hermostuneena platinablondia kohti ja kurottautui tämän korkeudelle saadakseen lompakkonsa takaisin.
"Eheeenkä anna. Paikka, poika, paikka!" Teemu naureskeli pirulliseen sävyyn, ja yritti tyrkkiä Eetua poispäin kääntämällä tälle selkänsä.
Rollinin edustalla liikkui muutama ihminen ihastelemassa jengin tummanpuhuvia pyöriä, ja osa kääntyi arvelevasti katsomaan tuota kinastelevaa toverikaksikkoa, jotka olivat melkein aina toistensa kimpussa. Tai se oli pikemminkin Teemu, joka oli aina muiden kimpussa, aina muissa kiinni. Etenkin Eetussa, hän tiesi olleensa oikea Teemu-magneetti ja hän vihasi sitä.
Muu porukka istuskeli illansuussa heidän vakiopaikan, Rollinin sisäpuolella, ja vaihteli sanoja, joita he kaksi olivat kyllästyneet kuuntelemaan ja siirtyneet ulkosalle polttamaan sätkät.
"Teemu, se on mun!" Eetu valitti ja alkoi töniä.
"Nyt se vaihto vähäks aikaa omistajaa", Teemu ärsytti tahallaan ja heilutteli toisessa kädessään olevaa lompakkoa Eetun naaman edessä. Eetu yritti vetäistä lompakkonsa tältä takaisin, mutta Teemu ehti estää tämän aikeet nostaen lompakon korkealle päänsä yläpuolelle. "Jos on pituutta niin ota vain."
"Senki mulkvisti. Sulla ei oo mitään oikeutta varastaa mun lompakkoa!" Eetun epätoivoinen ja moraalinen kitinä alkoi kuulostaa huvittavan säälittävältä. Teemu vain nauroi.
"Hyvä sun on Jeesuksena sanoa", hän virnisti. "Oothan säkin muiden lompakot, rahat ja pankkikortit vieny. Voisin muuten kurkata vähän---"


Joku nappasi Eetun lompakon tämän kädestä, ja riitelevän kaksikon huomio kiinnittyi juuri paikalle tulleeseen Aleksiin.
"Älä kiusaa sitä", Aleksi totesi vakavana ja antoi lompakon takaisin Eetulle. "Se usuttaa kohta koppalakit sun perään."
"Miks mun?" Teemu katsoo Aleksia silmät pyöreänä. "Mutta hänhän on yhtä lailla etsintäkuulutettu kuin minä?"
"Anonyymi ilmianto on hieno keksintö", Jimikin saapui paikalle kaivellen taskujaan.
"Eetu ei menis sellasta tekemään", Teemu lässytti tahallaan ja kääntyi Eetun puoleen härnäävä ilme kasvoillaan. "Vai mitä, Kaapo?"
"Ole ny hiljaa!" Eetu punastui. "Itse olet täydellinen Eemeli"
"Eemeli on sivistyneempi ku Kaapo", Teemu virnisti muka-tietäväisenä ja kääntyi Jimin puoleen, joka oli juuri aikeissa sytyttää tupakkaansa. "Lainaa vähän."
"No sinä et ole sivistynyttä nähnykään", Aleksi tarjosi tälle omia kessujaan vetäen esiin samalla omansa. Teemu nappasi häneltä yhden, ja antoi Jimin sytyttää sen.
"No mitä siinä siveäksi ryhtymään kun muijia hyörii ympärillä", Teemu naurahti.
"Siitä puheenollen", Jimi karaisi kurkkuaan ja vilkaisi ympärilleen. "Mikä Samuelilla on?"

Eetu kohautti olkiaan ja ravisti päätään tietämättömänä.
"Jossu ei ainakaan näyttänyt voivan hyvin", hän huokaisi.
"Ei tietenkään, Samuel saa aina loppujen lopuksi naiset oksentamaan tämän teennäisen kylmästä luonteesta", Teemu puhui suorasukaisesti.
"Arvaamaton niin kuin aina ennen", Aleksi jupisi, vaikkei vielä ollut oppinut luottamaan tyttöön.
"Sääliksi käy", Eetu mutristi harmistuneena huuliaan ja tuijotti maata.
"Johan nyt! Ootko sä noin vahvasti sen tytön puolella sen yhden tapaamisen jälkeen?" Teemu kääntyi hämmentyneenä taas Eetuun, joka pelästyneenä nosti katseensa taas ylös häntä pidempiin poikiin. Miltään lapselta hän ei ihan näyttänyt, olihan hän vain vaivaiset 11 senttiä muita lyhyempi.
"No mä...", Eetu kompasteli sanoissaan ja pakeni veljiensä katseita. "Mä, tota..."
"Jossuhan on kiva tyyppi", Jimi puolusti puhaltaen harmaat savut ilmaan.
"Onhan se, onhan se", Teemu nyökkäili, ja oli aikeissaan jatkaa asiaansa, mutta Aleksi puuttui väliin.
"Onko siihen nyt ihan järkevää luottaa? Me ei tunneta koko muijaa lainkaan, ja se voi olla vaaraks meidän touhuille", Aleksi kohotti kulmiaan. "Musta tuntuu, että Samuel tietää mitä tekee."
"Musta taas tuntuu siltä, että Jossu tietää tasan tarkkaan minkä, tai keiden kanssa on tekemisissä", Jimi muuttui vakavammaksi siitä iloisesta, vitsikkäästä persoonastaan.
"Samuelkin näyttää tietävän", Eetu yhtyi Jimin puolustukseen. "Mutta se vaan leikkii."
"Ei se välttämättä leiki", Teemu hymähti. "Kaikkien näiden vuosien jälkeen mä en vieläkään tiedä mitä Samuelin päässä liikkuu. Se on nykyään täysin erilainen."
"Samaa mieltä", Aleksi nyökkäsi ja huokaisi syvään. "Mä vaan pelkään, että se tyttö sekaantuu asioihin joihin sen ei pitäisi, ja sitten se katuu tätä kaikkea myöhemmin."
"Varmasti katuu jo", Jimi lisäsi. "Mutta minkäs sille mahtaa. Minä ainakin olen valmis luottamaan häneen, jos hän on valmis hyväksymään tämän kaiken."

"Mutta mikä sai Samuelin yhtäkkiä muuttamaan mieltään? Miksi se yritti salata asiansa Jossun kanssa? Tätä mä en ymmärrä", Teemu kurtisti kulmiaan teennäisen huvittuneena.
"No sitä nyt on paha mennä arvailemaan", Aleksi vilkuili ympärilleen tarkistaakseen ettei kukaan ulkopuolinen kuunellut. "Veikkaisin Samuelin vain päättäneen niin."
"Minä veikkaan muuta", Jimi pudotti röökinsä maahan ja talloi sen sammuksiin.
"Mitä muuta?" Eetu kysyi jännittyneenä.
"No ettekö te ole huomanneet?" Jimi kysyi ihmetellen.
"Olen olen", Aleksi naurahti. "En ole sokea, jos nyt siis puhutaan samasta asiasta."
"Kertokaa", Teemu kehotti.
"Eikö teistä ole vähän epäilyttävää, että Keith on aina Samuelin seurassa? Ja päinvastoin", Jimi kysyi, saaden Teemun ja Eetun vilkaisemaan toisiaan.
"Vielä kun huomioi sen, että he ovat veljeksiä, ja Samuel kuuntelee ainoastaan Keithiä tehdessään päätöksiä", Aleksi lisäsi sammuttaen tupakantumppiaan sormiensa välissä ja heitti oman röökinsä sivistyneesti roskikseen.
"Tossa on kyllä perää...", Teemu mietti syventyneenä.
"Miksi Keith niin tekisi? Eihän se oo sellanen", Eetu tuijotti ystäviään hölmistyneenä.
"Ei mitään hajua motiivista", Jimi kohautti olkapäitään. "Mutta ei hänkään mikään puhdas pulmunen ole."
"Totta", Aleksi hymähti. "Eiköhän me saada se selville."

Ovi aukeni, ja Risto asteli Matiaksen kanssa porukan seuraksi.
"Terve pojjaat", Risto tervehti iloisena ja sai neronleimauksen imitoida eilistä näkemäänsä tyttöä, jonka nimeä ei viimekertaisen känninsä takia muistanut. "Kuis pärisee?"
"Näyttää siltä ettei pärise ollenkaan", Matias hymähti ja taputti Jimin käsivartta. "Mitä tehdään? Pitäisi keksiä jotain kivaa puuhaa taas vaihteeksi. Pojat alkaa kyllästyä."
"Mutta viime yönähän me taas käytiin huvittelemassa?" Aleksi muistutti.
"Ei riitä, minäkin kaipaan jotain. Juttu ei luista", Matias kohautti olkapäitään.
"No sähän et useammin juttele", Teemu virnisti pilkaten.
"En mielelläni turhista asioista, joita tykkäät aina suustas päästää", Matias huokaisi vilkuillen jonnekin muualle kuin Teemuun.
"Älkää taas aloittako, alan kyllästyä", Jimi huokaisi.

"Kalle ei oo vieläkään tullu", ovi kävi taas ja ensimmäisenä asteli Keith etsien porukasta puuttuvaa jäsentä. "Mä luulin, että se olis jääny teidän kanssa jutskaamaan."
"Ei oo näkyny", Teemu pudisteli päätään. Eetu loi Keithiin varovaisen katseen, mutta päätti vihdoin työntää lompakkonsa takaisin nahkatakkinsa taskuun ja kaivaa kännykkänsä esiin.
"Aina sitä saa odottaa", Pauli valitti. "Alkaa muuttua jo naiseks koko mies."
"Ole ilonen ettei se tullu just tällä sekunnilla esiin", Teemu heitti kyynisesti ja vilkuili itsekin ympärilleen. "Pitäisköhän sille soittaa?"
"Eetu hei, sullahan on just sopivasti kännykkä siinä. Kilautapas Kallelle", Risto ehdotti, ja sai Eetun heräämään ajatuksistaan.
"Jo-joo, ihan kohta. Lähetän vain tämän ensin...", hän nyökkäili ja näpytteli kännykkänsä nappuloita tiheämmin, pieni puna poskillaan.

"Hei, mulla on ajatus", Teemulla välähti.
"Voi ei..."
"Mennään juhlimaan!", hän ehdotti innostuneena.
"Näillä kuteillako? Rollinissa meidät hyväksytään näissä vaatteissa, mutta siellä me saataisiin epäilyt niiskaamme", Rasmus listasi faktoja.
"Mehän voitaisiin vaan heittää nää pois ja pukeutua normaalisti", Matias ehdotti. "Eipähän vaikuteta epätavallisilta."
"Kuulostaa hyvältä", Risto virnisti, totta kai heti myötäilemässä hänen naisystävällisen innokkaan luonteensa tuntiessa.
Eetu kohotti puhelimen korvalleen ja käänsi selkänsä porukalle puhuakseen Kallen kanssa.
"Tiedän hyvän paikankin", Teemu vakuutteli, vilkuillen jokaista vuorotellen. "Vannon, että ette tule katumaan."
"Miten vaan, mulle käy", Aleksi nyökkäsi, ja muut myötäilivät perässä.
Samuel seisoi vaitonaisena syrjemmällä sytyttämässä omaa röökiään, toinen korva höröllä. Hän päätti olla puuttumatta keskusteluun, ja kuunella vierestä.
"No miten on? Käydään heittämässä nahkatakit vaan piiloon, ja mennään tavallisilla paidoilla ja nahkahousuilla sisälle?" Jimi varmisti, ja lisäsi perään huvittuneena "Kai jokasella nyt on joku paita siellä nahkatakin alla?"
Eetu kääntyi Teemun puoleen.
"Mikä aika ja paikka?" Eetu kysyi peittäen luurinsa. "Kalle haluaa tietää"
"Passion"
"Ai se Bar Passion?" Eetu varmisti.
"Just se. Sano sille, että on siellä tunnin päästä, ilman nahkista"


"Tämäkö se on?" Minna katsoi kylttiä silmät pyöreinä.
"Tämäpä juuri", Henri hymyili leveästi. "Kiitätte mua myöhemmin"
"Voi Henri, tää on todella upean näkönen jo ulkoa!", Kati hyppelehti innokkaasti paikallaan. "Mutta miten me päästään sisään?"
"Ei huolta, mun kaverit tulee tuolta jo", Henri rauhoitteli.
"Miten se vaikuttaa mihinkään?" Paula kysyi.
"Ne on kaikki täysikäsiä, joten teiltä ei ikää varmasti kysytä", Henri vähätteli ja lähti lampsimaan Sennin viereltä tovereitaan vastaan.
Kokonainen massamuotiporukka huuteli Henrin nimeä innokkaasti, ja jokainen yritti päästä halailemaan parin viikon sisällä suosituksi tullutta jätkää, joka vaihteli paikkaansa porukasta toiseen. Tässä se taas huomattiin, mutta sen pystyi ottamaan myös toisessa merkityksessä.
Juuri nyt hän taisi yhdistää kaksi tuntemaansa porukkaa yhteen, vaikka ajatus tuntui epämiellyttävältä nähdessäni ne pissikset, jotka roikkuivat poikaystävissään kiinni.
"Tuolta on pakko löytyä mullekin yksi", Paula sähisi tahdonvoimaa täynnä. "Pakko!"
"Sisään sisään, kaikki sisään!" Henri viittoi hymyillen kaikille avoimesti ja katsoi, että jokainen astui peremmälle.
Vilkaisin uudestaan baarin kylttiä epäilys kavaltaen mieltäni.
Bar Passion.

Sisällä loisti harmonisen loistavat valot, jotka tekivät oikeutta jokaisen ulkonäölle. Upea ja näyttävä tila, uusimmat hitit soiden taustalla samalla, kun baarimikko koko tilan keskellä iski jalallaan ja cocktail-pullojensa kanssa tahtia. Porukkaa alkoi hiljalleen tulla, ja paikka alkoi täyttyä meidän suuren porukan astuessa sisään. Henrin ystävät näyttelivät innokkaina henkkareitaan ja samalla pari ylimääräistä.
"Miksei ne kysy meiltä?" Minna kuiskasi varovasti.
"Ne näyttää meidänkin passeja", Senni vastasi.
"Mitä tarkotat? Mistä se on meidän passit saanu?" Kati kysyi hämmentyneenä.
"Ne on väärennettyjä, senkin pässi!" Senni läpsäisi leikillään Katia käsivarteen ja nosti kätensä ristiin. "Henrillä on vaikka mitä kontakteja."
"Mutta sehän on väärin", Minna nielaisi.
"Mitä sitä nyt moralisoimaan, ei näitä käytetä kuin kerran", Senni vähätteli. "Eikö tää teistä oo kivaa?"
"Mua pikemminkin hämmentää", Kati hymähti. "Mistä se on saanu meidän passikuvat?"
"Sitä mäki aina mietin", Senni nauroi. "Ei se kerro. Kontakteja kuulemma nekin."
"Jätkähän pelaa", Paula nauroi.
"Tuuttekste? Isketään kiinni!" Henri kysyi meidän porukalta ja viittoi mukaan. "Senni, tuu! Tanssitaan!"
"Käskystä!" tyttö lähti kipittämään koroillaan kopistellen kohti Henriä ja he alkoivat heilutella lanteitaan musiikin tahtiin.
"No...Paula, tanssitko mun kanssa tähän aluksi?" Roni rohkeni vihdoin avaamaan suunsa ja kääntyi Paulan puoleen.
"Totta kai!"
Toiset kaksi vähemmän, ja jäimme Katin ja Minnan kanssa kolmestaan.

"Siirrytäänkö tonne cocktail-tiskille hakemaan pari?", Kati ehdotti.
"Sitähän varten tänne tultiin", vastasin leveästi hymyillen ja astelimme tanssivien pariskuntien ohitse huoneen keskellä olleeseen baariin, josta löytyi ties minkänäköisiä näyttäviä laseja ja juoma-aineksia. Oikea paratiisi, jota Kati jäi mielellään ihastelemaan.
"Ööö, kolme cosmopolitania", Kati tilasi juotavat vähän hermostuneena ja kääntyi täristen minun puoleeni. "Mä en tiedä näistä juomista mitään. Cosmot on ainoat, jotka mä tiedän"
"Olen samalla lähtöviivalla", lohdutin häntä nauraen. "Nyt on aikaa tutustua. Ota menu"
"Missä sellanen on?"
"Baarimikko on elävä menu"
"Minä en pyytele mitään! Mulla on ylpeyteni", Kati tokaisi esittäen vakavaa, mutta revähti nauruun nähdessään minun ja Minnan katseenvaihdot.

"Haluisin tanssimaan", Minna huokaisi ja vinkkasi baarimikkoa luokseen. "Sex on the beach."
"Mulle kans", Kati lisäsi. "Ja Jossulle."
"Jonkun on pakko olla selvinpäin", yritin estellä, vaikka tiesin päätyväni päivän päätteeksi nurin. Ovikello kilahti useamman asiakkaan valuessa baariin sisään, mutta tulleita ei juuri erottanut muusta bileporukasta, josta jokainen tyrkki hermostuneena toisiaan tilan alkaessa käydä loppuun. Jostain kuului poikien välistä rähinää ja lähentyvää puhetta, mutta en jaksanut kiinnittää mihinkään huomiota Katin ja Minnan varastaessa huomioni kokonaan.
"Kukaan ei ole selvin päin! Kukaan ei ole nyt selvin päin kun Kati on täällä!" ruskeahiuksinen, luonnonkaunis tyttö painosti ääntään oman nimensä kohdalla. "Ja varsinkin, kun sinä olet taas porukassa."
"Missä vaiheessa minä olen muka mennyt pois?" kysyin hymyillen.
"En minä muista...Sä vaan muutuit", Kati kohautti olkiaan ja ravisti päätään. "Ihan oudoks."
"Ihan kuin olisit sulkenu meitä pois", Minna lisäsi ja tönäisi minua varovasti. "On hienoa saada sut takasin."
"Voi murut, te ootte ihan hassuja!" nauroin peitellen vieläkin sitä kaikkea, jota piilotin sisälläni. "Mä oon aina ollu teidän kanssa! On ikävää kuulla, että oon saanu teidät ajattelemaan noin, mutta...mä oon aika introvertti ihminen"
"Se on huomattu", Kati myötäili. "Susta pitää tehdä ekstrovertti"
"Sä oot hyvä noin", Minna hymyili ja painoi päänsä olkapäälleni. "Mutta kun meitä huolestuttaa. Sä et puhu ittestäs enää paljoa mitään."
"Mitä mun pitäisi puhua?" kohotin kulmiani. "En halua vaivata muita omilla asioillani, joilla ei ole päätä eikä häntää."
"Et sinä ketään vaivaa", Kati korotti ääntään. "En tajua miksi ihmiset aina kuvittelevat noin. Ärsyttävää tollanen!"
"Tietäisitpä vain", huokaisin syvään.
"Mitä?" Kati kääntyi katsomaan minuun, Minnasta puhumattakaan.
"No tuolla nyt oli monta merkitystä--"
"Miten niin?" Kati kysyi uudestaan.
"No siis, minuakin totta käi ärsyttää oma itseni ja...ei se ole niin helppoa", hiljensin varovasti ääntäni ja vilkaisin tanssilattialle.
"Kuulostaa epäilyttävältä", Minna vilkaisi Katia.
"Jossu hei, mistä on kyse?" Kati jatkoi kyselyä kulmat kurtussa.
"Ei mistään vakavasta, ei ei!" pudistelin päätäni hätäillen ja rauhoitin ääntäni. "Mulla vaan...on--"
"Jossu, pitkästä aikaa!"

Käännyin hätääntyneenä katsomaan minut pelastaneen äänen suntaan ja näin ne sinisen kirkkaat silmät hymyilemässä tuttavallisesti, kuin viime viikkoista ei olisi ollutkaan. Yllään mustat nahkahousut ja valkoinen toppi, joka antoi kuolattavan näytön hänen käsivarsistaan, joihin hurmaannuin aina uudestaan ja uudestaan.
Miten hän kehtasi? Miten hän kehtasi pelastaa minut siitä tilanteesta, miksei se voinut olla joku muu? Miksi sen piti olla juuri hän?
"Kuka toi on?" Minna kysyi pitäen katseensa yhä Samuelissa. Samuel seisoi edessäni tuijottaen minua tiiviisti silmillään kädet selän takana, ja älysin vasta nyt hänen seisseen vain puolen metrin päässä minusta.

"Meidän pitää puhua", hän jatkoi, välittämättä ystävistäni.
"Voithan sinä sanoa asiasi nytkin. Tässä ja nyt", käännyin ympäri kokonaan Samuelin puoleen ja nostin kädet ristiin. "Mitä asiaa?"
Samuelin katse muuttui hankalammaksi ja vahvemmaksi, ja tunsin paineen niskoillani. Tunsin hänen kiristävän minua jollain telepatialla, mutta en tahtonut luovuttaa hänen nöyryytyksensä jälkeen.
Minä en luovuta!
"Sä et todellakaan oo tota mieltä", Samuel naurahti kuivasti ja kohotti toista kulmakarvaansa sillä viehättävällä tavalla. "Parempi vaan suostua puhumaan kahdenkesken."
"Älä ny, kaveri. Kyllähän me voidaan julkisesti kavereiden kesken puhua", hymyilin mahdollisimman ärsyttävästi.
"Terve mieheen", miellyttävä blondi jätkä ilmestyi näköpiiriini rauhoittamaan tilanteen. Aivan kuin hän olisi katsonut sivusta mitä oli tekeillä. "Kato, Jossu! Mitä sä täällä?"
"Jimi!" hyppäsin tuoliltani halaamaan poikaa aidosta ilosta. "Kysyn sitä samaa teiltä. Onko koko porukka täällä?"
"On! Ootas kun pojat kuulee", Jimi hymyili hurmaavan leveästi. "Eetu ilaht--"
Musta kikkarapää tarttui minua ranteesta ja vetäisi minut pois Jimin luota.
"Samuel?" Jimi kysyi hämmentyneenä.
"Mitä sä teet?! Päästä irti! Nyt!" yritin itsepäisesti rimpuilla pois hänen otteestaan.
"Jos ei hyvällä niin pahalla", Samuel murisi katsomatta minuun ja veti voimalla ulos baarista.


 ------------------------------------

NO NIIN! Tein kunnon pätkän, toivottavasti ilahdutti! :)

Mutta nyt, masennan teitä. Haluaisin kuulla teiltä lukijoilta kommentteja tarinastani. Minkälainen se on teidän mielestänne tähän mennessä ollut, mitä te siltä odotatte ja mistä te pidätte, ja miksi. Haluan kuulla teidän omia mielipiteitä tarinasta, oli ne minkälaisia tahansa. Oletteko positiivisesti yllättyneitä, vai päinvastoin? Ihan mitä tahansa!
Kaipaisisin tälläisiä kommentteja juuri nyt, ja luen kaikki mielelläni. Ja jotta mä todella saisin näitä kommentteja, minä lankean kiristämään teitä.

Jatkoa tulee vasta kun tälläisiä kommentteja on tullut vähintään 20.
Olen kamala, tiedän. Mutta tarvitsen palautetta, ja niitä saan lukijoiltani. Pari ystävällistä ja ihanaa lukijaa on jo kommentoinut ja kiitän heitä siitä :) ♥
Kommentteja voi heittää joko tämän postauksen kommentteihin tai sitten Loving my Devil Boy:n demi.fin keskusteluun (sinne pääsette klikkaamalla tätä).

Kiitän teitä, jotka jaksatte tuota palautetta minulle kirjoittamaan. Kiitän ja kumarran!
Ensi kertaan!