Rollinin vakiojengi koolla

"Se on vähän myöhässä, ota iisisti vaan"
Jimin naama paistoi silmieni edessä ja tyhmä hymy sai minut samaan aikaan helpottumaan, että pettymään.
"Myöhässä?" toistin muka epäselväksi jääneen sanan ääneen ja katsoin Jimiä kuin typerystä.
"Myöhässä myöhässä. Sillä on vähän muita hommia, tulee kohta", Jimi sanoi ja vilkuili taakseni. "Annahan pari, meen tonne pöytään"
"Mä en tunne sua sen erikoisemmin, enkä tajua miks virnuilet noin itsevarmasti ja paskamaisen ylimielisesti, mut jostain syystä mun tekis mieli halata, että vetää sua lärviin", mutisin pokkanaamalla silmät pyöreinä kääntyen vetääkseni pari olutta esiin Jimin pyynnöstä.
"No miks?" Jimi kysyi huvittuneena. "Mun lupaus on ihan kohta täytetty, odotan kiitosta. Siis toki vasta myöhemmin, kun kaikki sujuu mallilleen"
"Ihan kuin olisit suunnitellut jotain?" kulmat koholla ojensin tölkit hänelle.
"Mä en suunnittele, mä arvioin", Jimi hymyili itselleen niin, että kellastunut hammasrivi hehkui auringon lailla himmeän valon alla.
Henkäisin syvään ja pyöräytin silmiäni. Silmäni eksyivät vielä kerran vilkaisemaan hiljaiseksi käynyttä ovea, ja käärsin katseeni saman tien takaisin Jimiin.
"Onkohan tää hyvä idea? Teillä on koko jengi koossa", mietin huolestuneena ääneen katsoen Jimiä suoraan silmiin. Hän kurtisti kulmiaan hämmentyneenä.
"Mu-mut...tätähän sä toivoit", hän vilkaisi kiireesti selkänsä taakse ja sitten taas minua. Hänen pöydästään oli kaksi jätkää kompuroimassa jo tiskille Jimin luokse.
"Niin toivoin", myönsin nyökkäillen. "Mutta, jengin nähden ei ole oikein hyvä idea"
"Ei ne oo susta pahaa edes puhunu---"
"Onko edes ollenkaan?" kysyin empien Jimiltä, jonka suu näytti tyyneltä viivalta hänen kasvoillaan, kulmat edelleen kurtussa.
"Terve! Taasko vaan vähän rupattelemassa?"
Platinanvaaleat hiukset ilmestyivät jälleen kerran näköpiiriini ja siniharmaat silmät katsoivat minua iloisesti.
"No ehkä vähän joo", Jimi myönsi naurahtaen. "Perse penkkiin, mies"
"Istuisin, mutta sinä houkuttelet enemmän", Teemu virnisti ja yritti työntää persettään Jimin syliin päästäkseen istumaan. Hän nosti katseensa nauraen minuun ja jatkoi: "Säkin pääset, jos kiinnostaa"
"Eipä taida", naurahdin ja vilkaisin Jimin toiselle puolelle tullutta, söpön ja ujonpuolista poikaa jonka silmät olivat tummansiniset, melkein sointui yhteen mustan pupillin kanssa. Vaalea iho, suklaanruskeat, siiliksi leikatut hiukset ja aika lyhyt pituus murskasi ajatukseni Devilin jengin tyylirutiinista - samanlaisia hiuksia ei kenelläkään tainnut ollakaan. Ihan erilaiset kuin muistin, tai sitten hän ei voinut olla paikalla käydessäni täällä ensimmäistä kertaa.
Tummansiniset silmät katsoivat minua ujosti ja samalla vilkuili Jimiä kysyvästi. Pieni ystävällinen hymy leveni hiljattain korviin asti ja hän nousi istuutumaan jakkaralle.
"Tää tässä on Eetu", Jimi tajusi esittää uuden tuttavuuden. "Eetu, tässä on Johanna"
"Yhtä söpö kuin nimensä", sanoin, enkä huomannut hymyilleeni ihastuksesta tajutessani kuinka suloiselta Eetu näytti.
"Älä sano söpöks, tota kuulee tarpeeksi", Teemu sanoi väliin ennen kuin Eetu ehti edes vastata. "Kaikki kimmat aina Eetun perässä, koska se on söpö"
"No ihan varmasti olen söpömpi ku sinä!" Eetu kääntyi Teemun puoleen vähän loukkaantuneena. "En ihmettele, jos joku valitsee mieluummin minut kuin sinut"
Pieni, mutta silti häneltä löytyi sopivasti tahdonvoimaa ja pientä ärhäkkyyttä. Sopi jollain tavalla Devil's Sons-jengin muottiin, jos sellaista edes olisi, jos Eetun kaltaisia yllätyspersoonia oli tuon enempää.
"Nyt ne suut kiinni, aina toistenne kimpussa", Jimi huokaisi syvään. "Ootte ku vanha aviopari"
"Hiljaa, pahainen räkänokka", Teemu heitti Jimille.
"Vanha patu", Eetu lisäsi. Jimi henkäisi uudestaan, otsalle muodostui kevyt ärsyyntymisen ryppy. Jostain syystä repesin nauramaan ja pudistelin päätäni huvittuneesti.
Jimi nappasi oluet ja katsoi minua pidätellen hermojaan.
"Jos suonette anteeksi, me menemme takaisin", Jimi pahoitteli, tyrkkäsi juomat Teemun ja Eetun syliin ja lähti vetämään heitä perässään takaisin pöydän suuntaan.
"Ei mitään", nauroin perään.
Yhtäkkiä ulkoa kuului taas jumalatonta pärinää ja jännityksen sydämeni heitti volttia vielä kerran. Silmäni kääntyivät ovelle odottamaan miesten kasvojen paljastuen valon alla. Ulos pimeään minun oli turha katsoa, koska nahkatakkien korkeat kaulukset ja ovelan juonittelevat varjot peittivät jokaisenkin paljastavan piirteen.

Risto ja Pauli kulkivat ovesta sisään ensimmäisinä, kolmantena vielä tuntemattomaksi jäänyt herra ja neljäntenä Samuelin blondi versio, jonka näkeminen sai minut haukkomaan jo henkeäni.
Tyynet kasvot vilkaisivat kulmien alta tiiraillen baarin läpi ja jalat seurasivat Keithiä, joka oli juuri aikeissa tumpata tupakkansa. Musta hiuspehko täysin samanlainen, kirkkaan siniset silmät porasivat tiensä sisimpääni vielä kerran. Hän piilotti paljaiksi jääneet kätensä taskuihinsa ja vilkaisi nopeasti olkansa taakse varmistaakseen, ettei kukaan ulkopuolinen jäänyt stalkkaamaan hänen peräänsä.
Koko porukka oli koossa. Tai niin minä ainakin luulin. En pannut asiaa edes merkille, sillä katseeni jäi jumittamaan Samueliin. Blondi vilkaisi minuun huomaten tuijotukseni, vilkaisi nopeasti Samueliin ja käänsi katseensa pois huomatessaan ettei Samuel ollut nähnyt minua.
"Mikset katso tänne? Voi jumalauta, mikset katso tänne?" mutisin peloissani ääneen ja käännyin täristen kohti kahvinkeitintä saadakseni lisää kahvia.

"Tervetuloa pöytään, pitkästä aikaa ollaan kaikki taas koolla!", Teemu heitti iloisesti ja vilkaisi jokaista hymysuin. Hän sai osakseen pari hämmentynyttä ja mulkoilevaa katsetta, mutta hänen mielensä valoisuus ei laskenut hetkeksikään.
"Viime näkemästä ei ollut ku vain parisen tuntia", tummasilmäinen, mustahiuksinen poika sanoi järkevin ja viisain silmin.
"Siinähän se vitsi juuri olikin", Teemu huokaisi. "Älä oo aina noin tosikko"
"No sun vitsit ei juurikaan iske", Rasmus naurahti laimeasti.
"Ei mua voi siitä syyttää, ettei teillä oo humorintajua", Teemu marisi loukkaantuneesti ja nosti kädet ristiin. "En yhtään ihmettele, että stressi painelee teidän perseitä"
"Kohta nyrkki vääntelee sun naamaa", tummasilmäinen huokaisi kyllästyneesti ja loi Teemuun varoittavan katseen.
"Olkaa jo hiljaa, ette muuta keksi ku tapella", Aleksi pyöräytti silmiään. "Lopettakaa, olisitte kerrankin kunnolla"
"Matiashan on aina kunnolla", Teemu sanoi sarkastisesti ja osoitti mustahiuksista.
"Verrattuna sinuun, niin on", Aleksi myönsi välittämättä Teemun riidanhaluisesta kommentista.
"Joku puuttuu", Eetu heitti nopeasti väliin ja vilkuili ympärilleen.
"Kalle", Samuel sanoi kaivaessaan askiaan taas esiin.

Ovella jysähti. Silmäni eksyivät kahvin höyryävän kuumasta pinnasta pelästyneenä taas ovelle, ja kahvia läikkyi polttavasti kädelleni. Nuolaisin ne nopeasti pois pitäen katseeni ovella, jonka edessä seisoi se sama, typertyneen ja ärsyyntyneen näköinen jätkä, jonka näin silloin aikaisemmin Kävelykadulla ollessani Ronin pari liikuntatunnin suunnistuksessa.
Hiukset oli muovattu geelillä vähän rajusti pystyyn, että hänen hiukstyylinsä sai hänet muistuttamaan jollain tavalla Billy Idolin ja Sid Viciousin risteytystä. Musta nahkatakki, jonka alla ei ollut minkäänlaista peittävää paitaa, samat kuluneet housut, jotka näyttivät puhtailta.
Kasvoilta pystyi tulkitsemaan sen vihan, ärsytyksen ja raivon, jonka hänen olisi tehnyt mieli purkaa johonkuhun. Melkein pelästyin hänen sen myös tekevän katsellessani hänen itsevarmaa menoaan kohti jenginsä pöytää niin, että tämän jokaisen askeleen alla jysähti. Kaikki olivat kiinnittäneet huomionsa tuohon laihahkoon poikaan, joka tempaisi läheisestä pöydästä vapaan tuolin ja oli aikeissa istuutua muiden seuraan.
Mutta sen sijaan hän pysähtyikin katsomaan muita asiakkaita ärsytys kurkottaen kohti mittarin viimeisimpiä, äärettömiin yltäviä lukuja.
"Lakatkaa jo vittu tuijottamasta, mulkosilmät!" hän karjui niin pahasti, että olin melkein saada sydänkohtauksen. Hänen ystävänsäkin olivat pelästyä vähintään yhtä pahasti kuin eräs asiakas, joka tipahti tuolilta, mutta tyytyivät vilkuilemaan varoittavasti toisiaan.
"Se on taas raivopäällä", Aleksi kuiskasi Jimille.
"Ainahan se", Jimi totesi suu mutrussa. "Kalle, ota ihan rauhallisesti. Istu"
"Oo hiljaa, sitä mä alunperin aioinkin", Kalle ärähti vielä kovaan ääneen, mutta laski hiljalleen ääntään. Hän vilkaisi vielä vihaisesti ympärilleen kohottaen lävistyksekästä kulmaansa ja istuutui.
"Sä oot myöhässä", Pauli vilkaisi kelloa ja sitten taas mustahiuksista Kallea, jonka ruskeat silmät hehkuivat vieläkin tulenpunaista raivoa.
"Kappas", Kalle vastasi ja vei Rasmuksen kädestä oluen. "Fiksusti huomattu"
"Mitä tapahtu?" Teemu kysyi kiinnostuneena. Kallen aiheuttama pelko ja myrskynkaltainen jylinä oli samaan aikaan niin pelottavaa, että huvittavaa. Hän oli nopea menettämään pinnansa ja todella helppo ärsytyksen kohde. Vaarallinen tosin.
Kallen naamasta näki ettei hän olisi halunnut myöntyä sanomaan sellaista ääneen. Hän joi Rasmuksen oluen piilottaakseen nöyryytetyn ilmeen kasvoiltaan.
"Sano pois", Teemu kehotti.
"Pyörä hajos", Kalle sanoi ja laski tyhjän tölkin pöydälle. "Jo toisen kerran tällä viikolla, saatana!"
"Suahan se onni potkii", Keith naurahti huvittuneesti.
"Tekis mieli potkia takas", Kallen ärsytyksen valtaama murina melkein tärisytti pöytää.
"Sultahan se onnistuis", Teemu virnisti.
Kalle siirsi katseensa vihaisesti kohti Teemua, joka perääntyi nojaamaan taaksepäin tuolinsa selkätukea vasten ja nosti kätensä luovutuksen merkiksi puoliksi ylös.
"Rauha rauha!", Teemu rauhoitteli ja henkäisi helpottuneesti Kallen siirtäessä katseensa pois tästä.