Salatut motiivit

Katulamput napsahtivat päälle hänen räpäyttäessään silmiään nähdäkseen kauniin syystaivaan vaihtuvan sysipimeään, tuntemattomaksi muuttuneeseen taivaaseen, jonka jokainen kolkka tuntui aivan uudelta maapallon pyöriessä paikallaan ympyrää. 
Tähdet kurkkivat pimeyden syövereistä, saaden vaaleat hiussuortuvat näyttämään salaisuuksia pitäneeltä, väkisin hiljennetyltä aarteelta, jota ei koskaan löydetty. Harmaat, suurehkot silmät peittivät taakseen kipeitä muistoja, joista hän oli lupautunut vaikenemaan, vaikkei kukaan häneltä sellaista ollut vaatinut. 
Sisällä pauhasi kovalla volyymillä Springsteenin Born in the USA, joka toi sopivasti iloisempaa sävyä jatkuvasti synkemmäksi käyvään iltaan. 


Kerrostalon toiselta puolelta kuului ohikulkevien autojen moottorien hurinaa ja suojateiden liikennevalot piippasivat ärsyttävästi häiriten hiljaisuutta yhtä paljon kuin Jimin Springsteen. Hän huokaisi syvään ja joi loput tölkistään.
"Hieno ilma, eikö?" 
Hän käänsi päänsä parvekkeen ovelle nähdäkseen puhujan varjoilla peittämät kasvot. Hän kohautti olkapäitään ja katsahti jälleen taivasta.
"Ei kuuta", Keith henkäisi ja laski kohteliaasti tyhjän tölkin parvekkeen paljaalle, vähän karhealle ja kylmälle lattialle. 
"Se on toisella puolella", punatukka asteli Keithin vierelle nojautakseen parvekkeen betonista reunaa vasten. Sinisilmät vilkuilivat varovasti vieressä seisovaan, hiljaiseksi muuttuneeseen poikamieheen kuin odottaen sopivaa hetkeä. Tai pikemminkin muotoilemaan sanansa oikeaan muotoon, ettei paljastuisi tunkevansa liikaa hänelle kuulumattomille reviireille.


"Sanohan", hän aloitti varovasti pidätellen vaivalloisia nielauksia. Keith käänsi katseensa tyynesti Aleksiin odottaen tämän sanovan asiansa. "Mikset tule sisälle meidän kanssa?"
"Siellä käy tila ahtaaksi", Keithin tyynet kasvot olivat pettämättömät. "En halua tunkeilla."
"Et sä mitään tunkeile", Aleksi naurahti. "Tilaa löytyy. Ja jos ei löydy, niin heitetään Jimi ulos."
Keith naurahti kuivasti, mutta pysyi hiljaa kääntäen katseensa muualle. 
"Tuu nyt vaan", Aleksi hymyili varoen teennäisyyttä kasvoillaan. Keith pudisti hitaasti päätään. "Mikset?"

"Justhan mä sanoin"

"Ei se ole kunnon syy", Aleksin suu vääntyi puolittain vinoon hänen miettiessään miten menettelisi. 

"No minkä syyn sä haluat?" Keith ihmetteli vähän piinatun näköisenä. 

Aleksi kohautti olkapäitään.

"Sen oikean"

"Tiesin, että sulla on taka-ajatuksia", Keith naurahti taas kuivasti pudistellen päätään. "Mitä sä haluat tietää?"

"Ei mulla mitään taka-ajatuksia ole!" Aleksi kiisti vähän loukkaantuneen näköisenä. "Kunhan ihmettelen sun käytöstä!"

Keith hiljeni taas. Hänen suupielensä nyki arvaamattomasti ja nielu huusi lisää tavaraa. 

"Et pidä Johannasta", Aleksi tunnusti totuuden Keithin puolesta.

"Anna tölkki", Keith vältteli hetken aikaa puheenaihetta. Aleksi kumartui ottamaan lattialla olleesta, punaisesta paketista yhden ja heitti sen varoen Keithille. "Ei tässä ole pitämisestä kyse."

"Mistä sitten?" Aleksi kysyi tajutessaan sulkea parvekkeen oven.

"Yritän vaan pitää ne kaksi erossa. Ei tosta pelleilystä tule mitään", Keith hieroi niskaansa pidellen toisessa kädessä kylmentynyttä tölkkiä, tuntien sen viilentävän ja sileän pinnan sormissaan. "Samuel on tarkoitettu yhden illan jutuksi, ei koko elämän aikaiseksi ongelmaksi. Häntä ei ole luotu siihen. Hän ei ole tarpeeksi vahva kestämään ihastumista voimakkaampia tunteita."

"Sinäkö tiedät sen?" Aleksi kysyi hymyillen huomaamattomasti.

"Usko pois. Tunnen veljeni", Keith naksautti tölkin auki ja helli hetken aikaa kurkkuansa, joka oli valittanut kuivuudesta. Aamulla se tulisi olemaan vielä kuivempi. "Ja se tyttö. Kolme vuotta Samuelia nuorempi, eikä tajua mihin leikkiin ryhtyy. Hän tuhoaa identiteettinsä tätä menoa."

"Minun käsittääkseni meinasi jo tänään tuhota", Aleksi myönsi huokaisten syvään. 

"Yritin vain auttaa", Keith pysyi asiassaan. "En vain tahdo niiden kahden tuhoavan toisiaan. Johannallakin vielä elämä edessä ja hän hyörii mieluummin meidän kanssa kuin sen herttaisen ruskeahiuksisen ystävänsä kanssa. Käskin Samuelia olla pilaamatta tytön elämää. Ja ihme kyllä, lopulta sain tahtoni läpi, ja Samuel tajusi jatkaa naisreissujaan normaalisti kaksi kolme viikkoa. Sitä kesti siihen asti kunnes tuo sama, Samuelin pään sekoittanut tyttö ilmaantu sinne Rolliniin töihin, saamari. Samuel olisi yhtä hyvin voinut jatkaa samaa mallia ja pelastaa henkisesti kummankin elämän. Kaiken piti mennä hyvin. Mahdottomia minäkin luulin."

Aleksi tuijotti Keithiä ymmärtäväisesti, ja kuunteli mahdollisimman tarkasti ymmärtääkseen vielä enemmän. 

"Viime lauantainen sekoitti suunnitelman kokonaan. Samuel meni ihan mahdottomaksi Jossun kanssa juttelun jälkeen, jos sitä tavalliseksi jutteluksi edes pystyy sanomaan. Aleksi...", Keith huokaisi taas raskaasti, nielaisten epätoivoisen näköisenä. Hän käänsi katseensa punatukkaan, joka näki Keithin kasvoilta epätoivoisen katseen. "Samuel on aivan eri ihminen. Se on ihan mahdoton."

"Mitä tarkoi--"

"Samuel ei sanonut sinä iltana yhtään mitään, muistatko?", Keith kysyi vakavana. Aleksi nyökkäsi. "Hän lähti uuden naisen kanssa huvittelemaan, ja päätin mennä perään, koska tiesin Samuelin hermojen olleen kireällä Jossun jälkeen. Ja kun minä menin sinne, se oli sellainen rivitalo. Se Samuelin yhden illan juttu oli oikein nätti tyttö, Samuelin ja minun ikäinenkin. Rakastava perhe, ja todella läheinen isoveli."

Keith veti ilmaa keuhkoihinsa hillitäkseen epätoivoisuuttaan ja Aleksi vilkaisi nopeasti ovelle tarkistaakseen ettei kukaan kuunellut. 

"Samuel ampui tytön. Hän ei edes koskenut siihen, ei kysynyt nimeä, ei ikää, ei mitään"

Aleksi hieroi kädellään vaivaantuneesti takaraivoaan ja katsoi Keithiä kulmiensa alta.

"Et oo tosissas", hän puri huultaan.

"Hän oli ampunut kaikki yhden illan juttunsa joiden matkaan oli viikkojen aikana mennyt. Kaikki ne tytöt, joiden olisi pitänyt pelastaa hänet vaipumasta syvemmälle paskaan."