Kiusaavat toverit

En halunnut murskata hänen alkoholin tuomaa itsevarmuutta, joten tyydyin keskittymään johonkin aivan muuhun kuin häneen.

”Sellanenkin mulla on jo”, totesin asiallisesti ja nojasin kyynärpäiden varassa tiskiin laskien kämmenet leukani alle tueksi. Pojan ällistynyt hiljaisuus sai minut kääntämään katseeni takaisin häneen ja siinä vaiheessa ehdin vahingossa jo tirskahtaa.

Hänen ilmeestänsä paistoi hämmentyneisyys. Suu oli auennut huvittavasti raolleen ja kulmat näyttävästi koholla. Hän pyyhkäisi epäuskoisesti oikeanpuolisella kädellään huulistaan pois kuolan.

”Miten niin on?”, hän kysyi nojaten tiskiin vähän enemmän kuullakseen selitykseni tarkemmin. Selitystä hän ainakin näytti odottavan. Nuo kasvot paljastivat kaikki ne kielteiset tunteet, jotka yrittivät hylkiä sitä totuutta, mikä pilasi hänen iskuyrityksensä.

”On on, kyllähän sun pitäis tietää”, vilkaisin hänen nahkatakkiaan ja sitten taas hänen kasvojaan. Huuleni levenivät röyhkeän iloiseen hymyyn katsoessani hänen pettyneitä kasvojaan.

”Miten niin pitäis? Siis mitäh?”, hän pudisti päätään heristäen samalla korviaan. ”Luuletko, että munkaltainen normaali jätkä ymmärtää mitään teidän naisten höpinöistä, joten voitko selittää? Mun pitäis tietää mitä?”

Samassa joku taputti yllättäen tuon ruskeahiuksisen pojan olkapäätä ja hän kääntyi pelästyneenä katsomaan taakseen.

”Rauhotuhan ny”, sanoi samanikäinen poika hänen selkänsä takaa taputtaen pari kertaa tätä olalle. Vaaleanruskeat hiukset erosivat tummanruskeasta reilusti, ja silmät kimaltelivat ruskeaa ja vihreää jonkinlaisena sekoituksena, melkein kuin niistä kahdesta väristä olisi syntynyt aivan uusi väri, mutta silti ne erotti helposti toisistaan niin himmeässä valossa. Vaalea, vauvamaisen puhdas iho, silmien alla heikot silmäpussit, jotka näyttivät himmeässä valaistuksessa enemmän raskailta kuin todellisuudessa olivat. Hän näytti unettomuudesta kärsivältä, kasvoilta melkein paistoi raskauttava väsymys. 

 

”Toi muija sano, että mä mukamas tietäisin sen poikaystävän!”, humaltunut ruskeahiuksinen sanoi katsoen viereensä tullutta ystävää samalla huomaten, että loputkin olivat tulossa. ”Ei mua kiinnosta miehet! Mä en iske täällä naisia sen takia, että saisin kuulla tietäväni hänen poikaystävänsä!”

”Ymmärrät taas väärin”, väsyneeltä näyttänyt sanoi haukotellen pitkään. Hän vilkaisi minuun tyynesti mitään sanomatta, ja minun oli vaikea sanoa tiesikö hän itsekään minusta ja Samuelista. Jotenkin olin saanut myönteisen käsityksen Keithin, Jimin ja Aleksin takia, mutta jostain syystä käsitykseni alkoi horjua. Oliko asia sittenkin salainen, josta koko jengin porukka ei tiennyt?

Olin aivan pihalla, ja siltä se varmasti näyttikin katsellessani heitä kahta hämmentyneenä. Tiskille saapui samasta porukasta neljä lisää, joista kaksi olivat Aleksi ja Jimi, joka minut huomattuaan hiiviskeli salaa Aleksin viereltä minun luokseni vähän rennompi ja iloisempi ilme kasvoillaan. Parit kulaukset olivat mitä ilmeisemmin laukaisseet hänen personaallisuutensa niin lyhyessä ajassa.

”Terve taas!”, hän huikkasi iloisesti saapuen vaaleanruskeahiuksisen vierelle ja osoitti kylmäkaappiin. ”Anna lonkero”

”Jimi hei, näkeekö musta jotenkin että olisin kiinnostunu miehistä?”, humaltunut poika kysyi vähän katkeroituneena blondilta. Vetäisin kaapista lonkeron ja annoin sen Jimille, joka kurkotti ottamaan sen vastaan leveä virnistys naamallaan.

”Ainahan susta näkee”, hän heitti vitsillä. ”Suorastaan vihjaan sua siirtymään miehiin kun naisrintamallas ei oikein onnistu”

”Anteeks mitä?”

”Sitä vaan, että kyllä näkee”

Humaltunut löi masentuneena päänsä pamahtaen pöytään ja Jimi revähti iloiseen nauruun.

”Ota ny rennosti vaan, se vaan pilailee”, sanoi Jimin ja humaltuneen välissä ollut jätkä, joka samalla viittoi minua antamaan hänellekin yhden lonkeron. ”Samanlainen”

”Onneks sä Pauli ymmärrät mua”, humaltunut nosti päänsä tiskiltä ja kietoi kätensä vieressään istuneen ruskeavihreäsilmäisen ympärille halatakseen. ”Sä oot ainoa joka ymmärtää mua”

”Sä haiset mädäntyneelle fisulle”, Pauli mutisi työntäen tätä pois. ”Mee pois siitä”

”Älä ny rupee noin julmaks!”, Jimi heitti väliin minun laskiessani tölkin tiskille Paulin käsien ulottuville. Samassa hän rupesi hihittämään. ”Oot sen ainoa tuki”

”Sen tuki on jossain tuolla sen alapäässä, ei missään muualla”, Pauli tokaisi tylysti kohauttaen kulmiaan saadessaan työnnettyä kaveriansa pois. Hän hörppäsi juomaansa ja katsoi vierestä kuinka pettyneenä hänen ystävänsä oli alkanut hakkaamaan päätänsä tiskiin.

”Per-sees-tä ko-ko po-ruk-ka”, hän tavutti sanojaan joka kerta kumauttaessaan päänsä tiskiin.

Hänen toiselle puolellee siirtynyt Aleksi katseli touhua jokseekin huvittuneena, muttei vilkaissutkaan minuun. Minua vaivasi vieläkin hänen sanansa, mutta vielä enemmän vaivasi, että olin jäänyt seuraamaan sivusta heidän touhujaan eivätkä he olleet huomaavinaankaan Jimia lukuunottamatta.

”No eikä olla”, Aleksi tiuskaisi kulmat kurtistuen vähän loukkaantuneena. ”Se oot sinä joka tässä on muiden perseessä kiinni”

”Älkää ny kiusatko Risto Reipasta”, joku oli tullut aivan päätä hakkaavan pojan taakse ja taputti tätä huvittuneesti selkään äänessään pala kiusaa. Hiukset olivat platinanvaaleat ja silmät siniharmaata samalla tavalla kuin omani. Suu leveni hämmentävän suureen ja leveään hymyyn, jota samanlaista en muistanut nähneeni koskaan ennen. Suupielet ulottuivat melkein korviin asti, ja täten se kuva hänen kasvoistaan painautui mieleeni.

”Mee helvettiin siitä, saatanan hurskas”, Risto nojasi päällään edelleen tiskiin ja yritti kädellään huitoa hänen taaksensa tullutta innostunutta poikaa tiehensä. ”Sua tässä vähiten kaivataan”

”Kai mäki nyt kuulun sun iskulistalles?”, hän härnäsi lisää ja väisti huitovan käden siirtymällä Jimin viereen leveä virne edelleen kasvoillaan, josta kumpui tällä kertaa puhdas ärsytys.

”Painu nyt Teemu helvettiin täältä”, Risto mutisi heristäen keskisormeaan pitkin tiskiä kohti Teemua, joka oli kääntynyt katsomaan minuun.

”Mulleki”, hän pyysi normaalilla äänellä, mutta samassa hän kääntyi katsomaan Ristoon ja näytti lapsellisesti kieltään samalla hihittäen.

”Olkaa ny lapset kunnolla”, Pauli huokaisi pitkään kyllästyneenä ja nojasi vasempaan kämmeneensä.

”Toi alotti!”, Risto jatkoi osoittamalla minua. Yritin vaivalla peitellä nauruani kuunellessani heidän kinasteluaan. En olisi osannut kuvitella kuinka tavallisia poikia he olivatkaan, tuntui kuin olisin pelännyt itseni puolesta aivan turhaan. Annoin platinahiuksiselle Teemulle hänen lonkeronsa ja pidättelin hymyäni epätoivoisesti vilkaistessani Ristoa.

”Ai sun miehiin suuntautumisen?”, Teemu jatkoi ärsytystä hihittäen ja aukaisi tölkkiään kädet täristen naurusta. Jimi lankesi mukaan ärsytykseen ja räjähti täyteen nauruun.

”Olkaa nyt jo vittu hiljaa!”, Risto käski raukan ilme kasvoillaan ja vilkaisi epätoivoisesti Pauliin toivoen saavansa tältä jonkinlaista henkistä tukea, mutta saikin osakseen Paulille tyypillisen välinpitämättömän tuhahduksen ja olkien kohautuksen.

Risto huokaisi raskaasti ja löi päänsä uudestaan pöytään niin kovaa, etten ihmetellyt jos hän olisi saanut siitä kuhmun otsaansa.