Aamuhyräilyä

Olohuoneesta kuului kuivaa yskintää laskiessani kokonaisen leipäpussin Paulin käsien ulottuville. Lattia narahteli, seinien takaa kuuli naapureiden heräävän. Autotie heräsi kuin napsahduksesta eloon, liikennevalot joutuivat taas kerran katsomaan ihmisten turvallisuuden perään ja kaduilla tallusteli hyvissä mielin iloisia kaduntallaajia, jotka olivat matkalla mitä luultavammin keskustaan.

Pauli haukotteli raskaasti kaivaessaan pussista kaksi vaivaista leipää ja ihmetteli haikailevaa katsettani tyhjyyteen.
"Mikä on?" hän kysyi ilmeettömästi. "Etkö ota aamupalaa?"
"Haluan radion päälle", vastasin huokaisten. "Joskus aina aamuisin tekee mieli aukaista radio."
"Mikset vaan pistä?"
"Koska Jimi rakastelee radioni kanssa."
Pauli työnsi olkapäitään kohauttaen kokonaisen leivän suuhunsa, mussutti sitä posket yhtä pulleina kuin orava säilyttäen käpyjä poskissaan ja häipyi pikaisesti olohuoneeseen hakeakseen radion.

Olisinhan minäkin sen voinut hakea, mutta Paulin kasvoilta näki, että hän kaipasi herättävää musiikkia enemmän kuin minä. Tummat silmäpussit pistivät syystäkin huolestumaan Paulin nukkumattomuudesta ja toiseksi minutkin tuntemaan itseni jotenkin väsyneeksi. Itse silmät loistivat kuin hiottu ja huoliteltu timanttipari, ehkä siksi tunsin Paulin ulkonäön jotenkin hyvällä tavalla ristiriitaiseksi.

"Olisinhan minäkin sen voinut hakea", tuhahdin hymähtäen Paulin palatessa sininen mankka kainalossaan. Hän työnsi radion eteeni, nappasi töpselin ja etsi pistoketta pää heiluen jokaiseen keksittyyn ilmansuuntaan.
"Jimi näkee niin irstaita porhon unia, että kaiken minkä se saa käsiinsä se ei anna niitä muille", Pauli selitti katsahtaen minuun nopeasti.
"Miten sinä tuon sitten sait?" naamani vääntyi ihmetellen.
"Annoin radion tilalle sukkani", hän osoitti paljaita varpaitaan nerokkaasti hymyillen ja samassa hänen kasvoilleen levisi yllättynyt hymy hänen silmiensä löytäessä sattumalta etsimänsä. "Tuossahan se pistoke on!"

Olohuoneessa rysähti.
"Mikä se oli?" kysyin vähän säikähtäneenä radiota leppoisasti säätävältä Paulilta, joka tunki suuhunsa kerralla toista leipäänsä. Hän työnsi töpselin seinään, painoi radion päälle ja väänsi vaihteeksi Radio Cityn soimaan. Stereoiden jyskyttäessä Led Zeppeliniä aivojen herätyskappaleeksi, Pauli käänsi tyytyväisenä kasvonsa minuun kohauttaen epätietoisesti olkapäitään. Hänen katseensa karkasi sekunnissa ovelle uuden vieraan astuessa mukaan menokkaaksi muuttuvaan aamuhartauteen.

"Mun vika, sori", toinen ruskeahiuksinen seisoi keittiön ovensuulla venyttäen puutuneita raajojaan ja haukotteli niin leveästi kuin pystyi.
"Mitä tapahtu?" Pauli kysyi kulmat hieman epäilevästi kurtussa Rasmuksen avatessa omapäisesti jääkaapin oven tarkistaakseen sen sisällön kelposuuden mahan täytöksi.
"Teemu putos lattialle", Rasmus nappasi puolitäynnä olleen colapullon, aukaisi korkin ja joi pullon suusta. Työnsin jääkaapin oven kiinni, kylmä ilmavirta heilautti Rasmuksen ohuita hiuksia taaksepäin, entistä hauskempaan asentoon. Hänen hiuspehkonsa oli kuin harakanpesä, ja samaa pystyi sanomaan Paulin hiuksista.

Samassa Keith asteli Rasmuksen taakse hieroen puoliunessa olleita silmiään auki.
"Sinäkin?" Rasmus totesi osaaottavasti. Pauli hakkasi kevyesti kädellään rytmiä radiosta kuuluneen Immigrant Song-nimisen kappaleen tahdissa.
"Haluatko aamupalaa?" huomasin tajuta kysyväni Keithin haroessa silmiensä jälkeen sotkussa olleita hiuksiaan.
"Mielelläni", Keith vastasi haukotellen, saaden muutkin keittiössä olleet seuraamaan esimerkkiään. Hän asteli luokseni sählätessäni kaappien sisältöjen kanssa saadakseen aamupäivän energia-annoksen, ja kuuntelimme samalla muiden höpinöitä.

Keith väänsi radion nuppia hitusen verran kaakkoon luodakseen tunnelmaa koko asuntoon ja saadakseen koko porukan hereille. Kauaa he eivät enää talossa viipyisi.
"Hiljemmalle!" Kalle karjui ruokapöydän päältä.
"Herätys!" Pauli huusi takaisin tietoisena Kallen tulevasta tylystä vastauksesta. Nyrpeä poika nosti kätensä korkealle kohti kattoa ja nosti keskimmäisen sormensa julmasti pystyyn.
"Vaihtakaa ees kappaletta!" Kalle nurisi happamasti.
"Vaihtuu automaattisesti kappaleen loputtua", Rasmus totesi ja viittoi Keithia lisäämään äänenvoimakkuutta.
"Eikö Kalle pidä Led Zeppelinistä?" tunsin melkein tyrmistyväni ja laskin myslipaketin pöydälle.
"Ei ilmeisesti", Keith murahti napaten paketin ja viittoessa Paulia ojentamaan kulhon hyllyltä.
"Minä jo luulin, että koko porukka pitäisi vanhoista klassikkobändeistä", huokaisin pettyneenä.

Kalle nousi salamannopeudella istumaan ja hyppäsi pöydältä alas. Hän hieroi uneliaasti nyrpeää naamaansa ja tunkeutui itsekin ahtaaseen keittiöön päästäkseen mukaan fiilikseen, vaikka hänestä löytyi koko aamun ajan samaa tylyä käytöstä.
Hän asteli vierelleni vaihtaakseen kanavaa, mutta käsi pysähtyi siinä samassa kun hänen etusormensa pää kosketti radion sileää pintaa. Nopeampi ja sekavampi musiikki valtasi stereot, jokaisen asunnon nurkan ja Kallen pään siinä samassa.
"Sex Pistols!" hän hihkaisi epätavallisen iloisena ja luopui yrityksestään vaihtaa taajuutta. Hän kääntyi ympäri hypäten tiskille istumaan ja laski jalkansa vastapäiseen tiskiin rummuttaen jaloillaan tahtia.
"Mitä vikaa Led Zeppelinissä on?" kysyin kohottaen kulmiani.
"Ei mitään, Sex Pistols vain on parempi", Kalle lyttäsi muiden musiikkimaun tunnustellen taskujaan ja vilkuili kyseliäästi muita. "Kellään röökiä?"
"Jaahas", Keith pyöräytti kyllästyneesti silmiään. Hän oli joutunut tottumaan jenginsisäiseen musiikkimaun haukkumiseen ja jatkuvaan arvosteluun. "Kummatkin yhtä hyviä."
"Sex Pistolsia ei voi verrata Led Zeppeliniin", Kalle nurisi kulmat kurtussa. Rasmus kaivoi jostain esiin askinsa ja heitti sen Kallelle.
"Ei voikaan, Led Zep on parempi ja liian hyvä verrattavaksi Sex Pistolsin kaltaiselle roskalle"

"Riittää jo!" Keith huokaisi raskaasti hieroen kivusta jyskyttävää ohimoaan.
"Mitä musiikkia sä Jossu kuuntelet?" Kalle nosti yhden kessun askista, nosti sen huulilleen laskien askin pöydälle oikean käsivarteni viereen ja etsi sytkäriä.
"Cochrania", vastasin nopeasti. Kalle oli jostain syystä pudottaa nikotiiniannoksensa huuliltaan, hän käänsi katseensa minuun ja täten missasi Rasmuksen heittämän sytkärin, joka osui häntä poskeen. Nopeasti hän katsahti murhaavasti Rasmukseen, mutta kiinnitti huomionsa taas minuun naama ilmeessä, jota en osannut tulkita.
"Eddietäkö?" Kalle kysyi kulmat koholla. Kumarruin poimimaan sytkärin ja annoin sen mustahiuksiselle hapannaamalle, joka näytti parasta aikaa muitakin ilmeitään.
"Juuri sitä"

Kallen huulille levisi juonikas ja tyytyväinen hymy, jollain tavalla voitonriemuinen ja samaanaikaan kilpailunhaluinen. Silmissä riehuneen tulen nähdessäni tiesin heti mitä hän aikoi sanoa.
"Sid Vicious teki Cochranin kappaleista parempia", hän virnisti.
"Älä puhu paskaa", kohotin toista kulmaani välinpitämättömästi ja siirsin katseeni Keithiin, joka kauhoi jogurttimysliä lusikalla. "Vicious pilasi ne kappaleet."
"Toi oli loukkaus", Kalle vihastui.
"Niin oli Viciousin Cochran-coveritkin. Sen äijän ei olisi koskaan pitänyt koskeakaan Cochranin kappaleisiin", totesin tylysti.
"Olen samaa mieltä!" Pauli totesi nyökkäillen ennen kuin Kalle ehti väittää mitään vastaan.

"Kuunteletko mitään muuta?" Rasmus kysyi jatkaen aihetta takaisin musiikkimakuun, ja samalla vältellen Kallen vihanpurkauksia.
"Paljonkin. Scorpionsia, Queenia, The Police, The Doors---"
"QUEEN ON LEGENDA!" olohuoneesta kuului äkillinen innokas huuto, joka päättyi yskimiseen.
"Ja The Doors" kuului uneliaampi ääni.
"Parivaljakko heräs", Kalle totesi kuivasti. "Kai Teemua sattu ku se putos?"
"Ai sä kuulit?" Rasmus kohotti kulmiaansa pieni hymy suunpielessään.
"Kaiken"

Samassa, kun kultahiuksinen Springsteen-fani yritti tuuppia tiensä keittiöön, Sex Pistols vaihtui maagisesti Queeniin, jonka ensinuotit saivat leveän hymyn ikipirteän Jimin huulille. Säihkyvät, hyvin nukkuneet silmät ja vaalentuneet huulet saivat punertavan värinsä hiljalleen takaisin. Hiukset eivät olleet muiden tapaan pystyssä, vaan pysyneet kiltisti paikoillaan välttääkseen nöyryyttämästä komeaa ulkokuorta omistavaa omistajaansa. Hänen tiukat nahkahousunsa saivat hänen jalkansa näyttämään laihoilta, ja kaljalle haissut toppi oli saanut koristeeksi Riston kuolaa.
Platinablondi jäi mieluusti unisena ovensuuhun seisomaan ja totuttautumaan varhaiseen aamupuuhasteluun. Hiukset olivat liiskaantuneet, eikä hänellä selvästi ollut niistä minkäänlaista hajua.

"It's a kind of magic", Jimi aukaisi suunsa jälleen kerran jammatakseen hyvän musiikin tahdissa, ja yllättyi nähdessään minutkin hyräilevän kappaleen tahdissa. Hänen katseensa oli innosta säteilevä ja pyyntöjä tulviva, joten suljin hymyillen suuni ennen kuin hän keksisi pyytää minua mukaansa tanssimaan ja laulamaan.
 
"It's a kind of magic", sama lause toistettiin toista kertaa ja nostin katseeni nopeasti ovelle. Mustahiuksinen kiharapehko ja jumalaisen kirkkaat sinisilmät hyräilivät vaimeasti kappaleen tahtiin, herättäen minut aamuhorroksesta nopeammin kuin oli sallittua. Pehmeät kasvot maalasivat huulilleen virnistelevän ja juonikkaan hymyn hänen napsutellessa sormillaan tahtia ja tunkiessa väkivoimalla luokseni ystäviensä ohitse.
Hän hivutti kätensä kainaloideni alta, kurottautui radion volyyminsäätäjää kohti ja kovensi musiikkia luvattoman kovalle, että parissa minuutissa tulisi koko kerrostalon asukaskunta valittamaan.
Ja ennen kuin tajusinkaan, Queen veti koko hereillä olleen jengin mukaan rytmiinsä ja sai jokaisen laulamaan Freddie Mercuryn johtamana.

"Äijä on jumala", Teemu sanoi totisena kädet puuskassa hänen päänsä lyödessä kappaleen bassojen tahtiin.
"Universumi se on", Samuel korjasi välisoiton tullessa ja laski huulensa kaulalleni.
Pauli pidätteli hymyään haistaessaan Jimistä haisevien sukkiensa hajun.

-----------------------------------------------------------------

EI OLE TOTTA! YLI 30 000 KÄVIJÄÄ! SUURI KIITOS KAIKILLE IHANILLE LUKIJOILLE JA KÄVIJÖILLE! RAKASTAN TEITÄ! :'3