Aamuhyräilyä

Olohuoneesta kuului kuivaa yskintää laskiessani kokonaisen leipäpussin Paulin käsien ulottuville. Lattia narahteli, seinien takaa kuuli naapureiden heräävän. Autotie heräsi kuin napsahduksesta eloon, liikennevalot joutuivat taas kerran katsomaan ihmisten turvallisuuden perään ja kaduilla tallusteli hyvissä mielin iloisia kaduntallaajia, jotka olivat matkalla mitä luultavammin keskustaan.

Pauli haukotteli raskaasti kaivaessaan pussista kaksi vaivaista leipää ja ihmetteli haikailevaa katsettani tyhjyyteen.
"Mikä on?" hän kysyi ilmeettömästi. "Etkö ota aamupalaa?"
"Haluan radion päälle", vastasin huokaisten. "Joskus aina aamuisin tekee mieli aukaista radio."
"Mikset vaan pistä?"
"Koska Jimi rakastelee radioni kanssa."
Pauli työnsi olkapäitään kohauttaen kokonaisen leivän suuhunsa, mussutti sitä posket yhtä pulleina kuin orava säilyttäen käpyjä poskissaan ja häipyi pikaisesti olohuoneeseen hakeakseen radion.

Olisinhan minäkin sen voinut hakea, mutta Paulin kasvoilta näki, että hän kaipasi herättävää musiikkia enemmän kuin minä. Tummat silmäpussit pistivät syystäkin huolestumaan Paulin nukkumattomuudesta ja toiseksi minutkin tuntemaan itseni jotenkin väsyneeksi. Itse silmät loistivat kuin hiottu ja huoliteltu timanttipari, ehkä siksi tunsin Paulin ulkonäön jotenkin hyvällä tavalla ristiriitaiseksi.

"Olisinhan minäkin sen voinut hakea", tuhahdin hymähtäen Paulin palatessa sininen mankka kainalossaan. Hän työnsi radion eteeni, nappasi töpselin ja etsi pistoketta pää heiluen jokaiseen keksittyyn ilmansuuntaan.
"Jimi näkee niin irstaita porhon unia, että kaiken minkä se saa käsiinsä se ei anna niitä muille", Pauli selitti katsahtaen minuun nopeasti.
"Miten sinä tuon sitten sait?" naamani vääntyi ihmetellen.
"Annoin radion tilalle sukkani", hän osoitti paljaita varpaitaan nerokkaasti hymyillen ja samassa hänen kasvoilleen levisi yllättynyt hymy hänen silmiensä löytäessä sattumalta etsimänsä. "Tuossahan se pistoke on!"

Olohuoneessa rysähti.
"Mikä se oli?" kysyin vähän säikähtäneenä radiota leppoisasti säätävältä Paulilta, joka tunki suuhunsa kerralla toista leipäänsä. Hän työnsi töpselin seinään, painoi radion päälle ja väänsi vaihteeksi Radio Cityn soimaan. Stereoiden jyskyttäessä Led Zeppeliniä aivojen herätyskappaleeksi, Pauli käänsi tyytyväisenä kasvonsa minuun kohauttaen epätietoisesti olkapäitään. Hänen katseensa karkasi sekunnissa ovelle uuden vieraan astuessa mukaan menokkaaksi muuttuvaan aamuhartauteen.

"Mun vika, sori", toinen ruskeahiuksinen seisoi keittiön ovensuulla venyttäen puutuneita raajojaan ja haukotteli niin leveästi kuin pystyi.
"Mitä tapahtu?" Pauli kysyi kulmat hieman epäilevästi kurtussa Rasmuksen avatessa omapäisesti jääkaapin oven tarkistaakseen sen sisällön kelposuuden mahan täytöksi.
"Teemu putos lattialle", Rasmus nappasi puolitäynnä olleen colapullon, aukaisi korkin ja joi pullon suusta. Työnsin jääkaapin oven kiinni, kylmä ilmavirta heilautti Rasmuksen ohuita hiuksia taaksepäin, entistä hauskempaan asentoon. Hänen hiuspehkonsa oli kuin harakanpesä, ja samaa pystyi sanomaan Paulin hiuksista.

Samassa Keith asteli Rasmuksen taakse hieroen puoliunessa olleita silmiään auki.
"Sinäkin?" Rasmus totesi osaaottavasti. Pauli hakkasi kevyesti kädellään rytmiä radiosta kuuluneen Immigrant Song-nimisen kappaleen tahdissa.
"Haluatko aamupalaa?" huomasin tajuta kysyväni Keithin haroessa silmiensä jälkeen sotkussa olleita hiuksiaan.
"Mielelläni", Keith vastasi haukotellen, saaden muutkin keittiössä olleet seuraamaan esimerkkiään. Hän asteli luokseni sählätessäni kaappien sisältöjen kanssa saadakseen aamupäivän energia-annoksen, ja kuuntelimme samalla muiden höpinöitä.

Keith väänsi radion nuppia hitusen verran kaakkoon luodakseen tunnelmaa koko asuntoon ja saadakseen koko porukan hereille. Kauaa he eivät enää talossa viipyisi.
"Hiljemmalle!" Kalle karjui ruokapöydän päältä.
"Herätys!" Pauli huusi takaisin tietoisena Kallen tulevasta tylystä vastauksesta. Nyrpeä poika nosti kätensä korkealle kohti kattoa ja nosti keskimmäisen sormensa julmasti pystyyn.
"Vaihtakaa ees kappaletta!" Kalle nurisi happamasti.
"Vaihtuu automaattisesti kappaleen loputtua", Rasmus totesi ja viittoi Keithia lisäämään äänenvoimakkuutta.
"Eikö Kalle pidä Led Zeppelinistä?" tunsin melkein tyrmistyväni ja laskin myslipaketin pöydälle.
"Ei ilmeisesti", Keith murahti napaten paketin ja viittoessa Paulia ojentamaan kulhon hyllyltä.
"Minä jo luulin, että koko porukka pitäisi vanhoista klassikkobändeistä", huokaisin pettyneenä.

Kalle nousi salamannopeudella istumaan ja hyppäsi pöydältä alas. Hän hieroi uneliaasti nyrpeää naamaansa ja tunkeutui itsekin ahtaaseen keittiöön päästäkseen mukaan fiilikseen, vaikka hänestä löytyi koko aamun ajan samaa tylyä käytöstä.
Hän asteli vierelleni vaihtaakseen kanavaa, mutta käsi pysähtyi siinä samassa kun hänen etusormensa pää kosketti radion sileää pintaa. Nopeampi ja sekavampi musiikki valtasi stereot, jokaisen asunnon nurkan ja Kallen pään siinä samassa.
"Sex Pistols!" hän hihkaisi epätavallisen iloisena ja luopui yrityksestään vaihtaa taajuutta. Hän kääntyi ympäri hypäten tiskille istumaan ja laski jalkansa vastapäiseen tiskiin rummuttaen jaloillaan tahtia.
"Mitä vikaa Led Zeppelinissä on?" kysyin kohottaen kulmiani.
"Ei mitään, Sex Pistols vain on parempi", Kalle lyttäsi muiden musiikkimaun tunnustellen taskujaan ja vilkuili kyseliäästi muita. "Kellään röökiä?"
"Jaahas", Keith pyöräytti kyllästyneesti silmiään. Hän oli joutunut tottumaan jenginsisäiseen musiikkimaun haukkumiseen ja jatkuvaan arvosteluun. "Kummatkin yhtä hyviä."
"Sex Pistolsia ei voi verrata Led Zeppeliniin", Kalle nurisi kulmat kurtussa. Rasmus kaivoi jostain esiin askinsa ja heitti sen Kallelle.
"Ei voikaan, Led Zep on parempi ja liian hyvä verrattavaksi Sex Pistolsin kaltaiselle roskalle"

"Riittää jo!" Keith huokaisi raskaasti hieroen kivusta jyskyttävää ohimoaan.
"Mitä musiikkia sä Jossu kuuntelet?" Kalle nosti yhden kessun askista, nosti sen huulilleen laskien askin pöydälle oikean käsivarteni viereen ja etsi sytkäriä.
"Cochrania", vastasin nopeasti. Kalle oli jostain syystä pudottaa nikotiiniannoksensa huuliltaan, hän käänsi katseensa minuun ja täten missasi Rasmuksen heittämän sytkärin, joka osui häntä poskeen. Nopeasti hän katsahti murhaavasti Rasmukseen, mutta kiinnitti huomionsa taas minuun naama ilmeessä, jota en osannut tulkita.
"Eddietäkö?" Kalle kysyi kulmat koholla. Kumarruin poimimaan sytkärin ja annoin sen mustahiuksiselle hapannaamalle, joka näytti parasta aikaa muitakin ilmeitään.
"Juuri sitä"

Kallen huulille levisi juonikas ja tyytyväinen hymy, jollain tavalla voitonriemuinen ja samaanaikaan kilpailunhaluinen. Silmissä riehuneen tulen nähdessäni tiesin heti mitä hän aikoi sanoa.
"Sid Vicious teki Cochranin kappaleista parempia", hän virnisti.
"Älä puhu paskaa", kohotin toista kulmaani välinpitämättömästi ja siirsin katseeni Keithiin, joka kauhoi jogurttimysliä lusikalla. "Vicious pilasi ne kappaleet."
"Toi oli loukkaus", Kalle vihastui.
"Niin oli Viciousin Cochran-coveritkin. Sen äijän ei olisi koskaan pitänyt koskeakaan Cochranin kappaleisiin", totesin tylysti.
"Olen samaa mieltä!" Pauli totesi nyökkäillen ennen kuin Kalle ehti väittää mitään vastaan.

"Kuunteletko mitään muuta?" Rasmus kysyi jatkaen aihetta takaisin musiikkimakuun, ja samalla vältellen Kallen vihanpurkauksia.
"Paljonkin. Scorpionsia, Queenia, The Police, The Doors---"
"QUEEN ON LEGENDA!" olohuoneesta kuului äkillinen innokas huuto, joka päättyi yskimiseen.
"Ja The Doors" kuului uneliaampi ääni.
"Parivaljakko heräs", Kalle totesi kuivasti. "Kai Teemua sattu ku se putos?"
"Ai sä kuulit?" Rasmus kohotti kulmiaansa pieni hymy suunpielessään.
"Kaiken"

Samassa, kun kultahiuksinen Springsteen-fani yritti tuuppia tiensä keittiöön, Sex Pistols vaihtui maagisesti Queeniin, jonka ensinuotit saivat leveän hymyn ikipirteän Jimin huulille. Säihkyvät, hyvin nukkuneet silmät ja vaalentuneet huulet saivat punertavan värinsä hiljalleen takaisin. Hiukset eivät olleet muiden tapaan pystyssä, vaan pysyneet kiltisti paikoillaan välttääkseen nöyryyttämästä komeaa ulkokuorta omistavaa omistajaansa. Hänen tiukat nahkahousunsa saivat hänen jalkansa näyttämään laihoilta, ja kaljalle haissut toppi oli saanut koristeeksi Riston kuolaa.
Platinablondi jäi mieluusti unisena ovensuuhun seisomaan ja totuttautumaan varhaiseen aamupuuhasteluun. Hiukset olivat liiskaantuneet, eikä hänellä selvästi ollut niistä minkäänlaista hajua.

"It's a kind of magic", Jimi aukaisi suunsa jälleen kerran jammatakseen hyvän musiikin tahdissa, ja yllättyi nähdessään minutkin hyräilevän kappaleen tahdissa. Hänen katseensa oli innosta säteilevä ja pyyntöjä tulviva, joten suljin hymyillen suuni ennen kuin hän keksisi pyytää minua mukaansa tanssimaan ja laulamaan.
 
"It's a kind of magic", sama lause toistettiin toista kertaa ja nostin katseeni nopeasti ovelle. Mustahiuksinen kiharapehko ja jumalaisen kirkkaat sinisilmät hyräilivät vaimeasti kappaleen tahtiin, herättäen minut aamuhorroksesta nopeammin kuin oli sallittua. Pehmeät kasvot maalasivat huulilleen virnistelevän ja juonikkaan hymyn hänen napsutellessa sormillaan tahtia ja tunkiessa väkivoimalla luokseni ystäviensä ohitse.
Hän hivutti kätensä kainaloideni alta, kurottautui radion volyyminsäätäjää kohti ja kovensi musiikkia luvattoman kovalle, että parissa minuutissa tulisi koko kerrostalon asukaskunta valittamaan.
Ja ennen kuin tajusinkaan, Queen veti koko hereillä olleen jengin mukaan rytmiinsä ja sai jokaisen laulamaan Freddie Mercuryn johtamana.

"Äijä on jumala", Teemu sanoi totisena kädet puuskassa hänen päänsä lyödessä kappaleen bassojen tahtiin.
"Universumi se on", Samuel korjasi välisoiton tullessa ja laski huulensa kaulalleni.
Pauli pidätteli hymyään haistaessaan Jimistä haisevien sukkiensa hajun.

-----------------------------------------------------------------

EI OLE TOTTA! YLI 30 000 KÄVIJÄÄ! SUURI KIITOS KAIKILLE IHANILLE LUKIJOILLE JA KÄVIJÖILLE! RAKASTAN TEITÄ! :'3

Herätys

Ikkunaruudun tuollapuolen odotti lähes pikimusta pilvipelto, joka itki sekunnissa kokonaisen Atlantin verran pisaroita. Ikkunan lasiin liimautuessaan ne sumensivat näköpiiristäni viimeöisen tähtitaivaan, joka oli päättänyt paeta kukonlaulun aikaan ennen kuin olin ehtinyt raottaa silmiäni ensimmäistä kertaa sinä säällisesti kurjana aamuna.

Samuelin syvä, levollinen hengitys korvanjuuressani pyysi minua sulkemaan silmäni vielä kerran ja syventymään takaisin uneeni, josta ei jäänyt minkäänlaista muistikuvaa minkälainen se olisi ollut. Pieni kalvahdus painajaisesta mielessäni kävi, mutta kiitin silti Nukkumattia siitä huonosta unimuististani. Joskus olin pohtinut ottavani unipäiväkirjan käyttöön, vaikka uneni olivat joskus niin hämmentävän selittämättömiä ja joskus hyvin ahdistavia, että en olisi halunnut niitä edes muistaa.

Sormeni eksyivät hänen mustiin hiuksiinsa, näpelöivät niitä silkinpehmeitä kiehkuroita, joissa huomasin epähygeeniseksi jääneen puhtauden. Pojan herätessä passittaisin hänet - kenties koko sakin suihkuun pesulle ennen kuin kenellekään tarjoiltaisiin yhtäkään aamupalaa, etenkin ennen kuin Paula ehtisi ennättää pirteänä paikalle keskelle sekasortoa. Minulla ei ollut edes harmainta aavistusta oliko hän kompastunut Riston jalkoihin tepastellessaan ympäri kämppää, vai oliko hän siirtynyt suoraan omaan huoneeseensa huomatessaan kokonaisen kuorsaavan apinalauman olohuoneessa.
Olikohan hän edes tullut?

Nousin varovasti sängystäni jättäen tukin lailla nukkuvan Samuelin epämukavalta näyttäneeseen asentoonsa siepatessani hänen kädessään lojuneen tyhjän alumiinitölkin ja hiivin kömpelöin askelin ulos huoneestani. Yhtä hyvin olisin voinut kietoa viime yön ajan käyttämättömäksi jääneen peittoni hänen ympärilleen, mutta sen verran mitä olin Samuelin yllättävästä luonteesta oppinut, päätin jättää kohteliaat hyvänmielenosoitukset väliin.

Raotettuani hiljaa narisemattoman huoneeni oven kuulin sietämättömän kuorsausorkesterin raikuvan ympäri asuntoa. Yksi huone ei ollut riittänyt jätkäporukalle, vaan jokaisella oli asunnossa ikioma kohta tai nurkka missä he vetelivät hirttä. Päästyäni huoneeni vaara-alueelta ulos, naurussani oli pahemmin pidättelemistä nähdessäni unisen vilkkaan jätkämeiningin.
Eetu nukkui sohvalla pää kuolaa valuttavan Rasmuksen olkapäällä, punahiuksinen Aleksi kyyryssä sohvan reunalla. Meneväluonteinen platinablondi nukkui epämukavasti kolmikon päällä, käsi koskettaen paljasta lattiaa ja jalat tilaavievästi levällään Aleksin ja Rasmuksen sylissä. Pienikin liikahdus ja Teemu olisi pudonnut sekunnin murto-osassa mätkähtäen paljaalle lattialle, joka oli peitetty suurin piirtein samanlaisilla tölkeillä, mitä pidin juuri kädessäni. Suuret ja pienet täplät tahmeaksi kuivunutta olutta tuntuivat inhottavilta jalkapohjissa, ja vielä inhottavimmilta selkäytimessä kuvitellessani hetkeä, jona joutuisin ne itse siivoamaan porukan lähdettyä.

Lattialla makasi punaiseen mattoon kiedottu, hyvin epäonnisen näköinen Risto, joka oli kuorsauskonserton kovaäänisin. Kädet ja jalat maton alla lukittuina, ja Jimi makasi vartioivasti tämän päällä hiljainen mankka sylissään, kuin pidellen huolta Baby Bornista lapsuusaikojensa eskarissa.
Kalle uinui pöydällä monopolin päällä kämmenet päänsä alla tyynynä. Keith nukkui pöydän vieressä itseviritetyn tuolirivin päällä hieman tyytyväisen näköisenä ja tuhisi pää nojaten seinää.
"Missähän ne loput on?" kysyin itseltäni pidellen nauruntirskahdusta hiipiessäni vessaan hiusten pikapesulle.

"Kappas", naurahdin suupielet levällään äkätessäni mustahiuksisen, porukan vähän fiksuimman näköisen jätkän pyykkikoneen päällä tutimassa viimeisiä minuuttejaan. Matias oli repinyt vaatteet yltään tajutessaan, ettei pesuhuoneessa ollut pienintäkään ilmastointia helpottamaan kuumuutta, ja repisi luultavasti hiuksensakin irti pääkopastaan huomatessaan heittäneensä ainoat vaatteensa märkään lavuaariin. Ajatus kohtauksesta jotakuinkin nauratti, mutta olin saanut Matiaksesta viimeöisen perusteella hieman rauhallisen kuvan muihin poikiin verrattuna.

Koruttomasti tassuttelin pesuhuoneen perälle sulkiessani oven ja vetäisin lyttyyn survotun suihkuverhon Matiaksen eteen suojaksi.
Huone oli jäänyt siistiksi, mitä luultavammin mustatukkainen poitsu oli kiltisti heittänyt roskansa roskikseen minua miellyttääkseen, tai sitten se johtui hänen tavoistaan, joista en ollut niinkään varma. Matiaksen unisia kasvoja vilkaistessani vielä kerran varmistaakseni, että hän todella nukkui, mieleeni hyppäsi ajatus etten tuntenut koko jengiä niin hyvin, että voisin jotenkin kehuskella olevani heidän luotettu ja uskottu ystävänsä, jos silläkään pystyi rehvastelemaan ottaen koko tilanteen yleisesti huomioon. Jostain syystä mieleni teki tutustua heihin paremmin, ja Matiaksen tummia, mutta lyhyitä ripsiä tuijottaessani tiesin vielä jokupäivä tuntevani heistä jokaisen, joko hyvällä tai pahalla. Aikaa tutustumiseen olisi riittämiin, sen mukaan mitä jätkät jaksoivat ärsyyntyneiltä koppalakeilta karkuun paeta.

Avasin suihkun ja kastelin etukumarassa pitkät hiukseni, varoen kastelemasta vaatteitani ja verhon takana lököttelevää Matiasta, jonka pelkäsin jossain vaiheessa putoavan pyykkikoneen päältä.
"Kuka vitun höynä siellä jaksaa tähän aikaan aamusta?" aamutuore valitus kuului valkean ja ohuen verhon takaa. Hetken hän yritti korjata itseään parempaan asentoon nukkuakseen viisi minuuttia lisää, mutta tohkeni sen sijaan tympääntyneenä kurkata verhon taakse.
"Sori, kello on kyllä aika paljon", puristin vaivaantuneena hampaitani, vaikken missään vaiheessa ollut katsahtanut kelloonpäin.
"Aa, sinä. Ei se mitään, annat vaan mun nukkua niin kaikki on hyvin", Matias sopersi unisena ja tuudittautui samaan asentoon kuin Kalle ruokapöydässä, kädet päänsä alla.
"Teen kohta aamupalaa", huomautin varovasti vilkaistessani Matiaksen ulkonäköä ennen kuin tunkisin aamupalan ehdoksi suihkukäynnin.
"Ei oo nälkä"
"Vaikka kurkkua kuivaa?"
"Mun suullan vissi joku syöny kissanpaska", Matias siteerasi oivasti Tuntemattoman Sotilaan turunmurretta puhuvaa Hietasta. Naurahdin laimeasti, suljin suihkun hanan ja sieppasin nopeasti käteeni pienen käsipyyhkeen, kiersin sen hiuksieni ympärille ja kipitin viimeiltaisissa vaatteissani pesuhuoneesta ulos, jättäen oven pelastavan viilentävästi auki Matiaksen mieliksi.

Pöydällä vieläkin sikeästi uinuva Kalle riuhtoi itseään parempaan asentoon, ja melkein löi vasemmalla kädellään Keithiä poskelle. Astelin rauhallisin mielin keittiöön, ja melkein kaaduin naamalleni kynnyksen takia. Kynnystä minä ainakin ensimmäisenä tajusin syyttää.

Pauli nukkui keskellä keittiön lattiaa niin sikeää unta, että mieleni olisi tehnyt potkaista häntä huvin vuoksi, hieman katkeroituneena siitä, että olin herännyt ensimmäisenä.
Ruskeahiuksinen, tummatukkainen poika vääntelehti varomattoman liikkeeni takia hereille ja kurkisti tummien silmäpussiensa raskauttamana olkansa ylitse minuun.
"Anteeksi", purin taas vaivaantuneena hampaitani ja mietin miten tokkurassa mahdoin olla. Yhtäkään tölkkiä poikien samaa litkua en ollut ottanut, mutta silti aamu alkoi tukalasti, eniten pojilla onnettoman möhlimiseni takia.
"Paljon kello on?" Paulin kuiva ja käheä ääni oli niin kova, että tuntui ettei hän olisi nukkunutkaan yön aikana. Hän kuulosti heti pirteältä ja elinvoimaiselta, vaikka pinnalliset seikat sotivat niitä ristiriitaisesti vastaan.
"Öö...", vilkaisin nopeasti mikron kelloa. "Puoli kymmenen."
"Mitä hittoa mä täällä vielä lorvin?" Pauli vähän säikähti ja kompuroi horjahdellen pystyyn.
"Muut on vielä täällä", rauhoittelin ja osoitin selkäni taakse monopolinsotkuiseen pöytään, jonka päällä Kalle murahteli pahaenteisesti. "Ei kiirettä."
"Huh", poika huokaisi helpotuksesta ja pyyhkäisi avokämmenellään hietontä otsaansa. Hän katseli minua hetken mietiskellen, saaden minutkin miettimään miksi vielä seisoin paikoillani.
"Ajattelin tehdä aamupalaa", vastasin, ennen kuin hän ehti esittää kysymyksen.
"Miksi olet näin aikaisin jalkeilla?" Pauli kysyi kulmat koholla, väistyen tieltä antaakseen minulle liikkumavaraa voidakseni toteuttaa suunnitelmani. "Luulisi sinun kieriskelevän Samuelin kanssa sängyssä parasta aikaa."
"Se nukkuu", hymähdin kaivaessani keittiön kaappeja, niin kuin Kalle.
"Vetää siis unta ku paavi Vatikaanissa", Pauli totesi pokkanaamalla, saaden minut nauramaan.

"Haluatko mitään?" tarjosin hänelle mahdollisimman montaa aamupalaan kuuluvaa ruokalajia.
"Leipä riittää", Pauli vastasi vinosti hymyillen ja vilkaisi taas pöydälle. "Joudutaan väliaikaisesti syömään täällä, kun tuo leikkii taas leijonaa."
"Kuuluu vissiin luonteeseen",
"Syntyny tollaseks", Paulin äänestä kuuli huvittunutta ivaa. "Kova tappelemaan ja pitämään kiinni oikeuksistaan, puhumattakaan miten huono se on häviämään. Puhumisessa Kalle häviää kenelle tahansa, mutta vahvat mielipiteet sillä on. Ja ne mielipiteet useimmiten edustaa ennemmin häntä, kuin jotain vähemmistöä tai enemmistöä."
"Kuulostaa vaikealta ihmiseltä"
"Kiitä luojaasi ettet joutunut katsomaan ton perään kun se oli viisvuotinen räkänokka", Pauli virnisti kuvitellessaan näyn, mutta piilotti nopeasti sen kaiken pokerinaamansa alle muistaessaan useammankin jutun.

2 viikon tauko!

Olen nyt lomalla 2 viikkoa. Lähtö oli aikaisin maanantaiaamuna, ja nyt meikäläinen löysi itsensä Puolasta :D
Perse on niin kipeä, ettei mitään rajaa...

Koittakaa jaksaa, 2 viikkoa se vain on! Minullekin kidutusta, mutta lomaa vihdoin. Ja vasta sitten kun pääsen pois moottoripyörän kyydistä, saan kohta krampin...

- RockabillyDelilah