Jännitys tiivistyy ja luulet selviäväsi kahvilla?

Päivällä nukkuminen tuntui sikäli hankalalta ajalta maksaa Nukkumatille takaisin univelkojaan. Kerrostalon jokaikinen asukas oli keskellä kaunista päivää melunnut pääni liiemmilti puhki. Lapset kirkuivat sisällä, että pihalla, aikuiset ihmiset eivät osanneet pitää heitä hiljaa ja vanhat papparaiset puhua pälpättivät tekohampaansa ulos suusta.
Silmieni alla ei onneksi näkynyt vielä minkäänlaisia tummia pusseja väsymyksen ilmiantamiseksi, mutta silmistäni huokui väsymys esiin paremmin kuin loistavasti. Siniharmaa sävy silmissäni oli muuttunut tummemmaksi antaen vielä paremman merkin väsymyksestäni. Joka kerta kun nukuin hyvin, silmieni värin oli tapana loistaa kirkkaampana koko päivän hyvien unien merkiksi, ja se myös tiedosti minulle pirteämpää ja eloisampaa päivää. Jollakin tavalla se oli varsin ärsyttävää, sillä kaipasin eloisuutta juuri silloin kun en sitä saanut ja sinä päivänä olisin sitä mitä eniten kaivannut.
Tyynyyn oli jäänyt ihailtavat jäljet kasvoille jääneistä meikeistä, joita löytyi vieläkin pitkin naamaani vaikka niitä yritin rankasti hangata pois. Suihku herätti minua hiljalleen, vaahtomainen shampoo liukui ja valui kehoani pitkin alas viemäriin, vieden samalla mukanaan ne pienet väsymyksen tunteet jokaisesta solustani.
Henkäisin raskaasti syvään ja mutristin huuliani tyytymättömänä. Rakastin nukkumista niin kuin muutkin, ja tiesin menettäväni ihanimman harrastukseni taivaan tuuliin, jos saisin sen paikan Rollinista. Jos vain saisin, niin minulla olisi päivittäinen tapa käydä kyttäämässä häntä.
Pudistin hätäisesti päätäni tajutessani ajatuksieni taas karkailevan Samueliin ja vetäisin tahallani vettä sieraimiini saaden kehoani pistelevän yskäkohtauksen. Hänen sumentuneet kasvonsa pakenivat ajatuksistani ja jättivät minut vetämään helpottuneita hengenvetoja.
"Illalla sitten", muistutin itseäni ja suljin suihkun hanan.

Kello osoitti taas samaa kuin eilisiltana, mutta kiirettä ei tällä kertaa ollut. Ilma oli viilentynyt reippaasti aamupäivän vähän kesää muistuttavasta helteestä, mutta silti olivat naapurin naperot käyneet haravoimassa syksyn ensimmäiset väritetyt lehdet yhteen kasaan ja sotkeneet itsensä yhdeksi niistä.
Turha yrittää. Ette haluaisi kuihtua pois niin kuin ne, joten lakatkaa leikkimästä.
Se oli ajatukseni kävellessäni kohti Jyväskylän keskustaa jälleen kerran taivaan hämärtyessä hiljattain yhtä tummaksi kuin huonoa unta nähneet silmäni.
Kaikki tuntui jotenkin synkältä katsellessani ympärilleni, vaikka tiesin sen johtuneen pelkästä jännityksestä, joka kolkutteli varovasti hermostununeen sydämeni seinämää. Oliko tässä mitään järkeä? Hyödynkö tästä mitenkään? Hyötyykö hän? Mistä pitäisi edes hyötyä? Ottaako hän minut vastaan ystäviensä edessä?
Työnsin Rollinin oven apposen auki ja vilkuilin varovasti sisään. Starbucksin kylmäkahvi odotteli toisessa kädessä minun juovan sen loppuun, mutta totuttelu ja itseni rauhoittelu ja vakuuttelu vei kaiken huomioni. Musiikki soi yhtä lujaa kuin eilen, soittaen The Ramonesia niin lujaa, että mieleni olisi tehnyt jorata sen mukana, mutta sen sijaan tunsin pelkkää väsymystä nähdessäni ne samat nurkat joiden takia olin sitä väsymystä potenut.
Henkäisin rohkeutta keräten uudestaan syvään ja tepastelin peremmälle. Esileikittelyä oli jäljellä tunti tai pari, jonka jälkeen olisi tiedossa rankka härnääminen, jonka ajattelu sai minut hymyilemään masokistisen mielipuolisesti. Vastustin ajatusta, mutta silti se sai minut tuntemaan itseni jotenkin helpottuneeksi. Tiesin helpottuneisuuteni katoavan tilanteen oikeasti koittaessa, mutta janosin sitä itsekin.
Siihen janoon jouduin nyt kuitenkin hörppäämään kädessäni olleesta kylmäkahvista loputkin litkut ja vippasin sen roskikseen astellessani takahuoneeseen.
"Iltapäivää", huikkasin laatikoita kantelevalle miehelle laskien laukkuni samaan nurkkaan kuin edellisenä päivänä. Hannu kääntyy yllättyneenä katsomaan minun suuntaani ja hänen kasvoilleen levisi leveä hymy.
"Kas kas, apulainen on paikalla. Autatko vähän?", hän kysyi nyökäten tyhjiä laatikoita kohti. "Käy heittämässä nuo pahvinkeräykseen, löytyy tuolta takaa"
Tyhjät laatikot löytyivät pian sylistäni ja myöhemmin teiltä tietämättömistä, ennen pitkää polttouunista.
"Vessat pitäisi puhdistaa...", Hannu mietti palatessani takaisin ja vilkaisee vihjailevasti minuun. Mielessäni käväisee kauhea tunne.
"Ai miesten vessa?"
Hannu nauroi ja kovaa.
"Se siivotaan sitten joskus, kun meillä on täällä kolmas auttamassa", hän sanoi kantaessaan yhtä laatikkoa myyntitiskille, ja minä kuljin tipuna perässä.
"Puhut kuin olisin jäämässä tänne pitkäksikin aikaa töihin", yritän peitellä pientä hymyä kasvoiltani, jonka Hannu riistää minulta omille kasvoilleen.
"Siitä puheenollen! Aivan aivan", hän myötäili nojaten vasemalla kyynärpäällään tiskiä vasten ja katsoen minua totisena. "Olen vähän ajatellut eilistä, ja olen kyllä aika vakuuttunut työskentelystä. Voisin sanoa, että saat paikan täksi ja ensi viikonlopuksi, jonka jälkeen voisin päättää otanko sinut pysyvästi töihin vai en"
"Kaipaat lisää testiaikaa?", kysyin kohottaen kulmiani epäröivästi. Mitähän niistä päivistä tulisi? Unettomia öitä ja väsyttäviä päiviä. Yksi yö olisi riittänyt vallan mainiosti, mutta raha ja Samuel houkutti enemmän.
"Kuulostan ihan sutenööriltä", ajattelin itsekseni hymähtäen.
"Sanotaan vaikka noin", Hannu myöntyi, katsoen vähän ihmetellen tyhmää ja huvittunutta hymyäni. Katse eksyy lähes täynnä olleesseen roskikseen, jonka päällimmäisenä roskana loisteli vartti sitten ostamani kylmäkahvini. Hän kohottaa kulmaansa ja vilkaisee minua nyökäten kohti tölkkiä.
"Juotko sinä tuota roskaa?"
"Ai mitä? Ai tuotako?", kysyin osoittaen sormellani lempijuomaani. "Juon. Koukuttavan hyvää roskaa"
"Juotko lämmintä kahvia?", Hannu kysyi kääntyen ympäri ja astelee jonkinnäköistä vempainta kohti. Yritän kurkkia hänen selkänsä takaa, mutta tyydyn lopulta vain odottamaan yllätystä.
"Harvoin", vastaan katsoen Hannun jokaista liikettä analysoivasti yrittäen arvailla etukäteen mitä hän aikoi.
Ilmoilla alkoi tuoksua lämmin, aromikas ja väsymyksestä herättävä kahvin tuoksu, jota Hannu kaatoi suureen, mustaan mukiin. Kimaltelevaa, valkoista makeaa sokeria putoaa mukiin, perään kermaa.
"Mitä sä aiot mulle syöttää?", kysyin epäluuloisesti hymyillen hänen kääntyessään takaisin minuunpäin ja ojentaessaan mukin minulle.
"Maista", hän kehotti naama peruslukemilla. Vilkaisen kahvin vaaleanruskeaa pintaa epäillen ja sitten taas Hannua. Kahvi ei ollut mielijuomiani, painostin sanaa "inho" mielessäni katsoessani sen pintaa ja nostaessani mukin reunaa huulilleni.
Huomaamattani muki olikin jo tyhjä. Aukaisin silmäni muistamatta mitään tapahtuneesta, Hannu hymyili itsevarmasti edessäni.
"Loppuiko se jo?", kysyin hämmentyneenä, ja Hannun nauru kuului varmasti pihalle asti.

Taustalla soi Chadin ja Santanan yhteiskappale "Into the Night" ja vartaloni teki mieli heilua sen menevän rytmin mukana. Mitään muuta tekemistä ei juurikaan ollut kuin odottamista, kaikki siivoamiset ja tiskin hyllyjen päivitys olivat jo tehtyjä. Muutama pöytä oli vielä vapaa, äänensorina peitti alleen taustamusiikin, jonka äänenvoimakkuutta olisin halunnut säätää täysille. Chad Kroeger oli yksi suosikkiartisteistani ja kappale mitä onnistunein, ja oli upea ajoitus sijoittaa se juuri sille illalle. Litkiessäni kahvia ja valvoessani tiskillä käyvää myyntiä mieleni kirkastui hiljalleen, vaikka ulkona odotti sieluja ja tunteita imevä mustuus, joka odotti sulkevansa minut uneen.
Ajatus nukkumisesta oli houkuttava, mutta se ei pyörinyt kahvin virratessa kurkustani alas kertaakaan mielessäni.
"Olet aika vilkkaalla päällä", eräs minua selvästi nuorempi poika sanoi saapuessaan kaveriporukkansa pöydästä tiskille hakemaan lisää juomista. Hannu kehotti olla kysymättä henkilötodistuksia, koska myynti olisi sujunut selvästi paremmin. Kukaan ei kannellut baarista, tarkistajat kävivät kerran kuukaudessa tarkistamassa paikan kunnon eivätkä saaneet vihiä asiasta. En oikein tajunnut, miksi menin leikkiin mukaan, vaikkei se minua juuri haitannut, vaan pikemminkin innosti jatkamaan.
"Sinuna en menisi sanomaan", hymähdän hänelle vastaukseksi ja saan takaisin naurahduksen. Hän osoittaa kylmäkaapista niitä samoja lonkeroita mitä oli aikaisemminkin tilannut.
Ovella vierailtiin koko ajan enemmän ja enemmän, ja katseeni toisinaan erehtyi katsomaan ovelle kuka asteli sisään, onnekseni kuitenkin vältyin sydänkohtaukselta.
Tällä kertaa en.
Ulkoa kuului maata järisyttävä pärinä ja voimakkaat etuvalot välähtelivät varjojen astellessa niiden ohi. Hiljattain ne loppuivat kokonaan toisen sulkiessa vehjettään ja toinen heti perässä, mutta pian jokainen asteli ovesta sisään. Uskomattoman pian. Tunsin värinän sormenpäissäni koskettaessani tiskin pintaa, osittain moottoripyörien voimakkaista värähtelyistä ja toisaalta hirvittävästä jännityksestä, jonka olisin halunnut heittää roskikseen yhtä paljon kuin sen kylmäkahviroskan.
Ojensin lonkerot pojalle ja siemaisin mukistani uudet hörpyt hermoja rauhoittavaa kahvia, jonka lämpö tehosti sydämen lyöntiä.
"Antakaa mun erehtyä", anelin mielessäni ja join loput putkeen sulkien silmäni. Mustat nahkatakit paistoivat silmieni läpi, vaikka pidin niitä tiukasti ummessa. Tuttu ääni soi taustamusiikin läpi katkaisten kaikkien, kaikki ajatukset siihen, saaden ne kahtia keskeltä poikki. Tunsin olevani väärässä paikassa, toivoin voivani piiloutua ja vakoilla sivusta, mutta tiesin olevani tähtäyksen kohteena jo alusta asti.
Muki kädessäni laskeutuu tiskille ja avaan silmäni. Silmiini erottuvat ne samat näyt, mutta osan maisemasta peittää musta nahkatakki ja virnistelevän juonikas ja itsevarma hymy, jota minun teki mieli heittää mukilla.



------------------------------------------------

jos jotakuta kiinnostaa, niin tässä tuo mainitsemani kappale! :)