Kello on kaksikymmentä vaille kolme aamuyöllä ja raapustan tätä. Sen sijaan, että menisin edellisen postauksen kommentteihin vastaamaan, päätän vastata tätä kautta, koska kukaan ei noita kuitenkaan katso.
Turha minun on edes kiittää kaikesta ihanasta minkä olen saanut. Oikeasti.
Mutta eräs silmiinpistävä jo sanoikin tuolla aika osuvasti etten ansaitse fanejani ja että olen röyhkeä. Tiedän sen täysin itsekin ja olen monta kertaa pätenyt teille uudestaan ja uudestaan kuinka te vielä jaksatte sitkeästi odottaa ja lukea. Taisin joskus jopa sanoakin etten ansaite teitä, kyseinen kommentoija on aivan oikeassa.
Mutta eräs silmiinpistävä jo sanoikin tuolla aika osuvasti etten ansaitse fanejani ja että olen röyhkeä. Tiedän sen täysin itsekin ja olen monta kertaa pätenyt teille uudestaan ja uudestaan kuinka te vielä jaksatte sitkeästi odottaa ja lukea. Taisin joskus jopa sanoakin etten ansaite teitä, kyseinen kommentoija on aivan oikeassa.
Mutta, mun käsitys on aidosti se, että pidän teitä sen verran korkeella arvomittarissa etten rupee kirjottaa teille potaskaa kaiken odotuksen jälkeen. En halua pettää ketään sillä, että odotus oliski ollu turhaa ja teksti kökköä ja laatu surkeeta. Mun arvostus teitä kohtaan tulee siinä, etten salli antaa teille huonoa tekstiä luettavaksi.
Mulla on nyt viime viikko ja tämä viikko tullu taas inspiraatiota päähän, kullat. Ja halua kirjoittaa tätä. Suuremmitta selityksittä, mulla päättyy koeviikko tiistaina, niin enköhän pääse pian ensi viikolla kirjottaa jotain päivät pitkät. En tee tätä siksi, koska tunnen mielipahaa siitä, etten ole kertonut milloin seuraavaksi tulee jatkoa. Sen kyllä olen teille velkaa. Anteeksipyyntö ei riitä, mutta kiittämätön minä en tosiaan ole. Mitä ilmoittamiseen tulee, minä olen huono sellaisissa. Kun minä menen, minä myös menen ja elän hiljaisuudessa. Paljon parempi odotella kaikessa rauhassa milloin inspiraatio iskee ilman että tulee paineita niskaan. Vähän kuin unohtaisin tän blogin olemassaolon, mutta pitäisin mielessä sen, että tarinaa pitää tosiaan jatkaa.
Inspiraatio tulee ja menee, ja kun ne tulee, ne tulee pysymään vielä pitkän aikaa ennen kuin laantuu.
Ja nyt meen vastaamaan edellisen postauksen kommentteihin, joten ne, jotka sinne kommentoi, voitte käydä vilkaisemassa.
Ja nyt meen vastaamaan edellisen postauksen kommentteihin, joten ne, jotka sinne kommentoi, voitte käydä vilkaisemassa.
Vieläkin noita haikailevia kommentteja nähtävästi tulee. No, niiden tulo päättyy ensi viikolla. Itse asiassa mulla on huominen maantantai vapaata, joten voisinkin aloittaa väkertämisen nyt.
